Uusi alku sydäntossuille: nahkapohja peittää puhki kuluneet kohdat ja huopapohjallinen lämmittää

Kovalla käytöllä olleet sydäntossuni vaikuttivat loppuunkuluneilta. En antanut periksi, vaan korjasin ne alkuperäistä paremmiksi.

Ompelin hammaslangalla (jotta varmasti kestää) tehdastekoiset huopapohjalliset tossujen sisälle kolmella pistolla: sivuilta sekä kärjestä. Pohjalliset lämmittävät ja samalla myös peittävät puhki kuluneita kohtia.

Leikkasin vanhasta nahkatakista pohjan malliset kappaleet ja ompelin ne pykäpistoilla tossuihin käyttäen lujaa lankaa, jolla mieheni ompelee lapikkaita (klik). 

Jälkiviisaana totean, että tossuihin olisi kannattanut laittaa nahkapohja jo tekovaiheessa. 

Korjauksen lähtötilanne:

Tossujen pohjat olivat kuluneet puhki monesta kohdasta. Pohjan sisällä oleva fleece oli tallottu niin littanaksi, että se ei lämmittänyt enää paljoakaan. 

Upouutena kuvatut sydäntossut näet täältä (klik).

Kaamosterveiset Muoniosta

Kaamos alkoi täällä Muoniossa viime viikolla. Yllä olevan kuvan otin pari päivää ennen kaamoksen alkua.

Vaikka aurinko ei noussut horisontin yläpuolelle, se värjäsi taivaan ihanan violetti-siniseksi ensimmäisenä kaamospäivänä 10.12.2019. Lumen syvyys on nyt 44 cm.

Viime päivät täällä on ollut pilvistä ja väriskaala sen myötä melko mustavalkoisen oloinen:

Instagramista löydät lisää Hääräämön kuvia (klik).

Rauhallista joulunaikaa!

Kirjottu aurinkosuoja auton sivuikkunaan + Kuerlinkat Ylläksellä ruskan ympäröiminä

Automme takasivuikkunan toinen aurinkosuoja sai kukkakoristeet. Aloin korjata irronneen imukupin kohtaa aurinkosuojan keskeltä, ja kuten tällaisissa projekteissa usein käy, mopo karkasi käsistä.

Innostuin kirjomaan kukkia mustalla puuvillalagalla, jolla nykyään korjaan ikuista neuletakkiani (klik). Varsinaista korjattua kohtaa ei näy, vaan se jää imukupin alle. 

Tässä mietin, kirjoisinko kukkia toiseenkin aurinkosuojaan. Ehkäpä jollain pilvisellä automatkalla toinenkin suoja saa koristeita.

Ruskaterveiset Ylläkseltä

Ruska on jo hieno täällä Tunturi-Lapissa, vaikka ihan huipussaan se ei aivan vielä ole. Menneenä perjantaina kävimme Ylläksellä Äkäslompolossa ihastelemassa Kuerlinkoja, kahta Kuerjoessa olevaa vesiputousta.

Yllä olevassa kuvassa näkyy ylemmän putouksen yläpuolisia kuohuja.

Kuerlinkat eivät ole kovinkaan montaa metriä korkeita, mutta koskineen ja jylhine ympäristöineen niitä on mielestäni oikein mukava katsella.

Alin kuva on alemmasta vesiputouksesta:

Nojatuolin ratkenneen sauman korjaus piilopistolla + videolinkki

Kovalla käytöllä olevasta nojatuolista oli ratkennut pari saumaa. Ompelin ne umpeen piilopistoilla:

Taitoin sauman kummaltakin puolelta saumanvaran nurjalle puolelle. Tai oikeastaan oikeasta reunasta en taittanut, vaan kuvittelin, missä taitos olisi, jos olisin taittanut. Ompelin lyhyillä (noin 3 mm) pistoilla vuorotellen kummaltakin puolelta taitteen kohdalta.

Piilopisto on huomaamaton, ja sauma näyttää siltä, kuin se olisi ommeltu nurjalta puolelta. Korjauksien lisäksi tämä pisto soveltuu hyvin esimerkiksi pehmolelujen ja vuoritettujen vaatteiden kääntöaukon ompeluun.

Katso piilopiston ohjevideo:

1:39 min

• Tehtaamo-blogissa on kuvallinen piilopisto-ohje

• Löydät lisää vaatteiden ja muiden tuotteiden korjaus- ja kierrätysvinkkejä Hääräämön kierrätysvälilehdeltä

Farkkukassin korjaus + näin kuvasin kassin luonnonvalostudiossa

Reilut 7 vuotta sitten äidille tekemäni farkkukassi alkoi olla korjauksen tarpeessa. Sangat olivat kuluneet melkein katki, ja kassinsuun oli päärme oli revennyt irti pitkältä matkalta kolmesta kohdasta.

Näet kassin uutena täältä (klik).

Tein vanhoista farkuista kassiin uudet sangat ja ompelin ne kiinni vanhoihin sankoihin. En löytänyt sopivan väristä farkkukangasta, niin ohjeistin äitiä pesemään kassin tumman pyykin seassa, niin sangat saattavat sävyttyä kassin värimaailmaan sopiviksi.

Leikkasin vanhojen sammareiden lahkeesta noin 10 cm korkean kaitaleen ja ompelin sen kassinsuulle. Tikkasin repeytyneiden kohtien reunoja kiinni siihen.

Samoista sammareista olen käyttänyt materiaalia automattopeittoonkin (klik).

Äitin mukaan tässä kassissa on oikein hyvät mittasuhteet ja kaikin puolin muutenkin kassi on ollut mieluinen. Hän on pyytänyt minua ottamaan mitat ylös, jotta jatkossakin olisi mahdollisuus saada hyvä kassi. Yleensä lahkeiden leveys määrittelee ompelemani kassin mitat.

Näin kuvasin kassin luonnonvalostudiossa

Kuvasin kassia olohuoneessamme. Laitoin valkoisen pinnatuolin pahvilaatikon päälle, jotta lattia ei näy kuvassa. Jätin tuolin riittävän kauaksi taustasta, jotta kassin varjo ei heijastu taustaan.

Valo tulee kahdesta isosta ikkunasta takaani sekä reilun metrin levyisestä ikkunasta takaoikealta.

Lähikuvia otin niin, että kamera oli noin metrin päässä huoneen nurkasta. Valoa tulee ikkunoista kummaltakin seinältä.

Kassi oli pinnatuolin istuinosalla. Se oli juuri ja juuri riittävän kokoinen kuvausalusta. Yleensä kuvaan pienehköjä tuotteita valkoisen kartongin päällä (klik). Sen saa tarvittaessa kaartumaan taustaksi, eikä horisonttilinja tule näkyviin.


Käsittelin kuvat Lightroomilla.

Lapikkaat saivat lisäaikaa kantalappujen vaihdolla

Olin kävellyt lapikkaitteni kantalaput puhki, joten kengät joutuivat käyttökieltoon.

Neljä vuotta sitten silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni, teki minulle nämä lapikkaat (voit lukea niistä lisää täältä) ja korjasi ne hiljattain. Kovassa käytössä olleet kengät saivat monta vuotta lisäaikaa kantalappujen vaihdolla.

Lapikkaisiin täytyi vaihtaa kantalappu, jotta nahkapohja ei alkaisi kulua.

Messinkinaulojen poisto pohjista oli aikamoinen urakka. Parista naulasta olin kuluttanut pois kannan, joten ne irtosivat helpommin. Kantalaput mieheni poisti mattoveitsellä vuollen. 

Pohjan nahkakerrokset ovat kiinni liimalla sekä puunauloilla. Kuminen kantalappu on kiinnitetty liiman lisäksi messinkinauloilla.

Kenkien korjaukseen kului työpäivän verran aktiivista työskentelyä, ja nyt kengillä on tiedossa taas paljon kilometrejä.

Näet mieheni itselleen tekemät huopalapikkaat täältä.

Kuvauspaikka: Äijäkosken laavu, Muonio

Äijäkosken näköalapaikka

Muonionjoki virtaa Suomen ja Ruotsin välissä.

Äijäkosken kuohuja on mukava katsella puurakenteiselta näköalapaikalta. Kolarin ja Pellon kautta Tornioon johtavalle tielle ei ole matkaa montaa sataa metriä. Kosken pauhu ja ympäröivä metsä saavat kuitenkin tuntemaan, että olisi syvemmälläkin luonnon helmassa.

Muonionjoen Äijäkoski sijaitsee seitsemän kilometriä Muonion kylältä etelään. 

Äijäkosken näköalapaikalle pääsee parkkipaikalta kätevästi leveitä pitkospuita pitkin. Näköalapaikalta laavulle vie polku.


Seuraava retkikohteemme on näillä näkymin Punainenhiekka Pallasjärven rannalla. Sinne on matkaa Muoniosta noin 30 km, Leviltä 55 km.

Vieraspyyhkeet ja vessan sisustus

Tein keskeltä puhki kuluneesta astiapyyhkeestä kaksi vieraspyyhettä.
Leikkasin puolipellavaisen valkoisen pyyhkeen puoliksi ja leikkasin vähän kulunutta kohtaa pois. Päärmäsin leikkaamani reunan, ja niin tuli kaksi uutta vieraspyyhettä valmiiksi. Ripustuslenkkejä ei tarvinnut ommella, sillä alkuperäisessä pyyhkeessä oli ripustuslenkki kummallakin lyhyellä sivulla.

Pyyhenaulakon nimikyltit näet tarkemmin täältä.
Edit: Uudet näppäimistöstä tehdyt nimikyltit esittelin täällä.

Haaveilin yli kymmenen vuotta sitten, että vessassani olisi ikkuna, jotta voisin laittaa sinne viherkasveja. Missään asunnossani Rovaniemellä vuosien varrella ei ole kuitenkaan ollut ikkunallista vessaa. Edellisen kämppäni vessaan (klik) laitoin kokeeksi vessaan kesveja ja hyvin pärjäsivät ilman luonnonvaloa. Nykyään en meinaa muistaa kastella vessan kasveja. Silti ne ovat ihan hyvässä kunnossa.

Back to School: John Deeren laukku

Facebookin ompeluaiheisen Saumanvara-ryhmän eilisiltaisessa haasteessa oli aiheena Back to School. Tässä Project SaVaWay -haasteessa on aikaa tehdä kulloisenkin teeman mukainen tuote perjantaina klo 21 - 23. Sain tuossa ajassa vuoritettua viime syksynä Metkosta saamani John Deeren nonwoven-laukun. Tein laukun sisälle vetskaritaskun sekä paikkataskun. Päällystin myös kantohihnan. Musta kangas on kirpparilta ostettua lakanaa ja vihreä tyynyliina, josta tein vuorin, mahtaa myös olla kirpparilta. 

Aamulla vielä jatkoin tekemällä kännyköille taskut (ohje täällä), ompelemalla vuorikankaan laukun läppään sekä ompelemalla heijastimia laukun sivuille. Heijastinnauhaa olen ratkonut kirpparilta ostamastani huomioliivistä.

Lähtötilanne

Sain Metkosta myös Ponssen kanssin ja vuoritin sen. Näet sen täältä.

Reissulaukkuun vetskari

Ompelin hiljattain tekemääni laukkuun vetoketjun. Tekovaiheessa kävi mielessä, että vetskari olisi kätevä laukunsuulla, mutta minulla ei ollut sopivan mittaista vetoketjua tuolloin. Laitoin vetskarin molemmille puolille samaa ruskeaa kangasta, jolla olin suurentanut laukun. Sitten ompelin nuo kangassuikaleet kiinni laukunsuuhun.

Virkatut kuulokepehmusteet

Sähköpianoni kuulokkeiden pehmusteet olivat hapristuneet. Repäisin riekaleet irti ja virkkasin uudet pehmusteet. Olin nähnyt vastaavanlaisia netissä useammassa paikassa. Ensin virkkasin kuin patalappua, siis litteää pintaa ja siinä vaiheessa, kun pehmusteen piti lähteä kääntymään kuulokkeen sivulle, kavensin jättämällä noin joka toisen silmukan virkkaamatta.

Käytin pehmusteisiin samoja oransseja puuvillalankoja kuin ruskean neuletakin korjaamiseen. Virkkasin kaksinkertaisella langalla. Langoilla niin on vähän sävyeroa, että valmiista työstä ei huomaa, että siinä on kahta sävyä (kuvissa tosin sävyero korostuu). Lopputulos näyttäisi kuitenkin tylsemmältä, jos olisin käyttänyt vain yhtä lankaa. Tykkään optisesta värinsekoituksesta.