Kahdet farkkutossut saivat lisää käyttöikää pienillä korjauksilla

Töissä sisätossuina käyttämäni farkkutossut kuluivat pohjasta puhki. Olin tehnyt jo aiemmin tossuihin käyttöikää pidentäviä lisäyksiä:

• ompelin tossuihin nahkapohjan ja
• kiinnitin tossuihin tehdastekoiset pohjalliset, jotka lämmittävätkin mukavasti.

Ompelin tossujen nahkapohjaan ison paikan hammaslangalla. Värin puolesta olisin voinut valita muun langan, mutta hammaslangan kestävyys suhteessa paksuuteen oli käsillä olevista langoista ylivoimainen. 

Nahkapohjan korjauksen lähtötilanne

Tossut alkuperäisessä asussaan näet täältä (klik).

Sydäntossujen pohjallisten vaihto

Vanhoista farkuista ompelemani sydäntossut ovat olleet minulla kotitossuina monta vuotta. Niihinkin olen laittanut nahkapohjan vanhoista kirpparilta ostamistani nahkatakin paloista. Näet postauksen edellisestä korjauksesta täältä (klik).

Tehdastekoiset pohjalliset, jotka olin kiinnittänyt kolmella pistolla tossuihin, kuluivat puhki, joten laitoin uudet tilalle.

Katso kuvia uusista sydäntossuista viiden vuoden takaa täältä (klik).

Farkkujen korjaus jatkuu: Vähän niin kuin ristipistoja housujen reiteen ja polveen

Farkut, jotka korjasin hiljattain, repesivät oikeastakin reidestä. Ompelin vanhoista farkuista ison paikan reiän kohdalle nurjalle puolelle, kuten vasempaankin lahkeeseen olin ommellut (klik). 

Paikkakangas on venymätöntä farkkukangasta, mutta korjatut farkut sisältävät elastaania eli joustavat. Venymätön paikka on toiminut silti hyvin.

Ompelin uuden reiän ympärille käsin valkoisella ja mustalla puuvillalangalla rasteja, vähän kuin ristipistoja. Jatkoin rastien ompelua kauemmaksikin, koko paikkakankaan alueelle. Nyt reiden ja polven seutu on koristeltu laajalta alueelta.

Lähtötilanne:

Näet lisää Hääräämön kuvia Instagramista, tervetuloa seuraamaan :)

Leikkiruokadonitseja vanhoista sukista + lumiset terveiset Pallakselta

Tein vanhoista lasten sukista leikkiruokadonitseja Kangaskorjaamolla-blogin ohjeella. Tämän helpommaksi leikkidonitsien ompelu tuskin voi enää tulla.

Yllä olevaan paksuun donitsiin laitoin sisälle vanhan oman sukkani, kun taas ohuessa donitsissa ei ole ylimääräistä täytettä.

Näin kuvasin luonnonvalostudiossa:

Minulla on hyvä paikka ottaa tuotekuvia olohuoneemme nurkassa. Valoa tulee kahdesta suunnasta isoista ikkunoista. Kuvaan usein lattialla, jotta valo tulee riittävän ylhäältä. 

Luonnonvalostudio-termi saattaa viedä ajatukset hienompaankin studioon, mutta minun versionikin on oikein toimiva :)

Kuvausalustoina minulla oli tällä kerralla kaksi vanhaa tietosanakirjaa. Käsittelin kuvat kevyesti Lightroomilla.

Lumiset terveiset Pallakselta:

Olen ihastuksissani ihmetellyt viime päivinä tätä Muonion alkutalvea. Tuntuu, kuin olisin hypännyt aikakoneella helmikuuhun. 

Tämän aamupäivän pikkupatikoinnilla Pallaksella aurinko paistoi ihanasti. Luontopolulla (joka on osittain Hetta-Pallas-reitin pää) oli kuljettu viime päivinä aika paljon, niin tamppaantuneella polulla oli hyvä vetää taaperoa pulkassa.

Eilen aamupäivällä Muoniossa oli pakkasta -18  °C, ja tänäänkin yli -10 °C. Virallinen lumimäärä nyt on 9 cm, mutta huomiselle on luvassa runsastakin lumisadetta.

Näet lisää talvikuvia viime päiviltä Hääräämön Instagram-tililtä (klik).

Nojatuolin ratkenneen sauman korjaus piilopistolla + videolinkki

Kovalla käytöllä olevasta nojatuolista oli ratkennut pari saumaa. Ompelin ne umpeen piilopistoilla:

Taitoin sauman kummaltakin puolelta saumanvaran nurjalle puolelle. Tai oikeastaan oikeasta reunasta en taittanut, vaan kuvittelin, missä taitos olisi, jos olisin taittanut. Ompelin lyhyillä (noin 3 mm) pistoilla vuorotellen kummaltakin puolelta taitteen kohdalta.

Piilopisto on huomaamaton, ja sauma näyttää siltä, kuin se olisi ommeltu nurjalta puolelta. Korjauksien lisäksi tämä pisto soveltuu hyvin esimerkiksi pehmolelujen ja vuoritettujen vaatteiden kääntöaukon ompeluun.

Katso piilopiston ohjevideo:

1:39 min

• Tehtaamo-blogissa on kuvallinen piilopisto-ohje

• Löydät lisää vaatteiden ja muiden tuotteiden korjaus- ja kierrätysvinkkejä Hääräämön kierrätysvälilehdeltä

Ohjevideo: Ompele rusettipastaa askarteluhuovasta

Rusettipastaa on kätevä ommella askarteluhuovasta vaikkapa matkustaessa. Välineet eivät vie paljon tilaa eivätkä painakaan juuri mitään.

Voit hyödyntää pienetkin askarteluhuovan palaset leikkiruuan tekoon. Nämä rusettipastat on tehty 3 cm x 4 cm -kokoisista tilkuista.

Rusettipastan tekemiseen tarvitset:

• askarteluhuopaa
• ompelulankaa
• silmäneulan
• sakset

Katso ohjevideo rusettipastan ompeluun:

2:09 min

Leikkiruoka on kätevä lahjaidea lapsille. Vilkaise myös Hääräämön leikkinakkiohje (klik)!

Ohje: Tee farkkuihin näyttävä paikka sashiko-kirjonnalla

Korosta sitä, mitä et voi peittää!

Joskus farkut kuluvat puhki niin, että niitä on vaikea korjata huomaamattomasti. Ja vaikka reiän saisikin korjattua piiloon, reiästä on mukava tehdä koriste housuihin. 

Japanilainen sashiko-kirjonta sopii hyvin farkkujen korjaukseen. Paikkakangas kiinnitetään vaatteeseen etupistoilla kirjoen. Tätä korjaustapaa kutsutaan boro-menetelmäksi.

Löydät sashiko-kirjonnan tietopaketin Heidi did it -blogista (klik).

Lähtötilanne

Ohje: Farkkujen korjaus sashiko-kirjonnalla

Leikkaa puuvillakankaasta paikka, joka on vähintään 5 cm reikää suurempi joka puolelta. 

Tämä ruutukangas on vanhasta yöpaidasta.

Laita paikka kankaan nurjalle puolelle ja kiinnitä se nuppineuloilla kankaan oikealta puolelta.

Ompele paikkakangas farkkuihin puuvillalangalla etupistoilla. 
Langan on hyvä olla kirjotanlangan paksuista, eli reilusti paksumpaa kuin ompelukoneessa käytettävä ompelulanka.

Poimi neulalla monta pistoa kerrallaan, niin saat pistot suoraan riviin.

Tämä ohje kuuluu paikallislehti Luoteis-Lapin farkkuaiheiseen Kesäkässä-sarjaan. Sarjan seuraavissa osissa vanhoja farkkuja käytetään uusien tuotteiden materiaalina. Nekin ohjeet nähdään Hääräämössä, pari ohjetta on luvassa videoversiona! Ohjeiden julkaisu Hääräämössä on sovittu lehden kanssa.

Tutustuitko jo Hääräämön ohjevideoon, jossa korjataan farkut mahdollisimman huomaamattomasti?

Ohjevideo: Ratkenneen sauman korjaus piilopistoilla

Ratkennut sauma on kätevä korjata piilopistoilla. Ommel näyttää siltä kuin se olisi ommeltu nurjalta puolelta. Ennen kaikkea se on tosi helppo ommella.

Jos sauma on kovalla kulutuksella, ompelulangaksi on hyvä valita kestävä lanka tai ainakin laittaa ompelulanka kaksin kerroin.

Piilopisto käy myös itse tehtyjen pehmolelujen ja esimerkiksi tyynyjen kääntöaukon ompeluun. Katso videolta, miten piilopisto ommellaan:

Video:

Housujen ratkenneen sauman ompelu huomaamattomasti piilopistoilla

  

(1:39 min)

• Löydät lisää ideoita vaatteiden korjaukseen Hääräämön Kierrätysvinkkejä-välilehdeltä (klik)

Hääräämön arvonnassa e-kirjan Miten opin ompelemaan? voitti Sikurina. Onnittelut voittajalle!

Oletko jo tutustunut Hääräämön Pinterest-tauluun (klik)?

Huopanopat käsin ommellen

Olen ommellut käsin noppia askarteluhuovasta lahjaksi lähipiirin eskari-ikäisille ja vähän nuoremmille lapsille. Noppien ompelu on mukavaa matkatekemistä.

Sommittelin noppien silmäluvut eri tavalla kuin nopassa on yleensä. Lasten on hyvä oppia hahmottamaan pieniä määriä muussakin kuin perinteisessä noppasommitelmassa.

Liimasin silmäluvut Erikeeperillä. Ensimmäiseen käsin ompelemaani noppaan (klik) kiinnitin silmäluvut langalla, mutta se oli melko työlästä.

Pehmonoppia voi käyttää noppapeleissä tehdastekoisen nopan korvikkeena. Lapset ovat usein nokkelia keksimään omia noppapelejä.

Hääräämön materiaalien kanssa huopanopat toimivat myös:

• Peli: Heitä noppaa ja rakenna (2 tulostettavaa pelilautaa, harjoitellaan lukumäärän ja numerosymbolin vastaavuutta sekä yhteenlaskua)
• Peli: Heitä noppaa ja väritä (mökkipelin ideaa mukaillen 2 tulostettavaa pelipohjaa, harjoitellaan lukumääriä ja yhteenlaskua)
• Elefanttipeli (lukumäärän ja numerosymbolin vastaavuus)
• Moottorikelkka-aiheinen väritystehtävä (harjoitellaan: yksi enemmän, yksi vähemmän)

Hameen taskun korjaus

Puhki kuluneista pari kertaa paikatuista housuista tekemäni hame on palvellut hyvin. Viime aikoina tosin kännykkä on meinannut alkaa tulla taskusta läpi. Mökkiolosuhteissa minulla ei ollut vihreää lankaa, joten korjasin taskun vaaleahkon sinisellä ompelulangalla. Paksumpi lanka olisi näyttävämpi, mutta näillä mennään.

Korjauslanka sattui olemaan samaa väriä kuin kesäpaitani kukat. Tuohon paitaan laitoin vuosia sitten hamekankaasta palasen pienentämään pääntietä.

Näet kaikki Hääräämön vaatteiden korjaus -aiheiset postaukset täältä.

Pehmoleluprojekti eskarissa

Teetin eskarissa pehmoleluja. Jokainen lapsi suunnitteli oman lelunsa. Heillä oli vapaat kädet aiheen suhteen. Moni halusi tehdä useamman pehmolelun. Mielelläni annoin suunnitella ja valmistaa usean tuotteen. Pikku perunoita syntyi aika monta. Myöhemmin sain tietää, että ne liittyvät johonkin tv-ohjelmaan.

Lapset luonnostelivat pehmoleluhahmoaan piirustusvihkoonsa. Luonnoksien ja suunnitelmien teko on jo ennestään tuttua ryhmäläisilleni. Luonnoksista valittiin paras ja lapsi piirsi siitä kaavan: valkoinen A4-paperi luonnoksen päälle ja läpi piirtäminen. 

Kaavan leikattuaan lapsi valitsi mieleisensä värin/värit huopakankaasta ja piirsi kaavan ääriviivat kankaaseen tussilla (tai taululiidulla tummalle kankaalle). Hän leikkasi kaksi hahmoa huopakankaasta, ompeli ne reunoistaan yhteen ja täytti vanulla. 

Sen verran rajoitin ilmaisua, että en antanut piirtää silmiä yms. tussilla. En usko, että niistä olisi helppo saada piirtäen siistin näköiset. Lapset leikkasivat yksityiskohtia huovasta, ja moni ompeli helmet silmiksi.


Monet lapset halusivat viedä pehmolelun kotiin heti lelun valmistuttua. Eräänä perjantaina pidimme pehmolelupäivän, jolloin lapset toivat tekemiään leluja pehmolelutapaamiseen ja leikkivät niillä. 

Eskariaiheisia linkkejä löydät paljon Esi- ja alkuopetus -kansiosta Pinterestistä.

Taputusmittari PDF esi- ja alkuopetuksen äidinkieleen ja matematiikkaan

Tein jokaiselle eskariryhmäläiselleni taputusmittarin (voit tulostaa sen pdf:nä täältä), jonka laminoin ja teippasin pulpettiin. Se on aina esillä, joten sitä tulee käytettyä paljon. Samalla se toimii lukusuorana. 

• Taputusmittarin lukumäärä- eli pisteversio löytyy tulostettavaksi täältä. Leikkaa paperi puoliksi, niin saat kaksi taputusmittaria pisteiden erilaisilla sommitteluilla.

Taputusmittarilla mitataan, kuinka monta tavua sanassa on. Lapset keksivät mielellään mitattavia sanoja. Oikealla kädellä aloitetaan ykkösestä, ja sanan joka tavulla taputetaan yhden luvun kohdalle. Sanomme tavutettavan sanan yhteen ääneen ta-vuit-tain. 

Kun taputamme koko ryhmä yhdessä, pyydän yleensä näyttämään tavumäärän sormilla taputuksen jälkeen. Jos vastauksissa on hajontaa, taputamme sanan uudestaan. Sanomme vielä lopuksi yhdessä ääneen tavumäärän. Lapset käyttävät taputusmittaria myös itsenäisesti, kun tarvitsee saada selville, kuinka monta tavua on jossain sanassa.

Taputusmittari ja pelit

Lapset ovat innostuneet pelkästä sanojen mittaamisesta taputusmittarilla, mutta pelit tuovat paljon lisäintoa. Piirrän liitutaululle radan, jota pitkin kuljemme milloin minkäkin hahmo(je)n luo. Jaan ryhmän kahdeksi joukkueeksi, ja joukkueet valitsevat itselleen hahmon, jota siirrän pelatessa taputetun sanan tavumäärän verran. Oppilaat nostavat vuorollaan kuva-sanakortin, jonka mittaamme taputusmittarilla yhdessä (kuva-sanakortteja on kätevä tehdä Papunetin kuvatyökalulla ja tähän käyvät kortit esim. Junior Alias -pelistä). Olisi hyvä, jos lapset saisivat itse siirtää pelimerkkejä, mutta meidän ratamme luikertelee myös niin ylhäällä taululla, että vain minä yllän ylimpiin ruutuihin.

Kuva-sanakortteja ja taputusmittaria voidaan käyttää myös noppapeleissä nopan korvikkeina. Pelaaja etenee sen verran kuin sanassa on tavuja.

Lapset taputtavat myös pareittain. Molemmat nostavat pakasta kuva-sanakortin. He taputtavat yhdessä kummassakin kortissa olevan sanan. Lapsi, jonka sanassa on useampi tavu, saa molemmat kortit. Jos tavuja on yhtä monta, kortit laitetaan sivuun ja se, jonka seuraavassa sanassa on enemmän tavuja, saa nämäkin kortit. Lopuksi lapset laskevat saamansa kortit.

Taputusmittarin käytössä harjaantuvat:

• puheen ja liikkeen yhdistäminen
• kehon keskiviivan ylitys (oikea käsi menee keskiviivan yli vasempaan reunaan 1:n kohdalle aina aloitettaessa)
• tavuttaminen (tavurajan hahmotus)
• lukusuunta (aloitetaan aina vasemmalta ja edetään oikealle)
• laskeminen
• lukujonon hallinta

Taputusmittarista on moneksi:

Eskarilaiseni ompelivat käsin nopan valitsemansa värisistä askarteluhuovista. Taputusmittari oli apuna nopan silmälukujen leikkaamisessa. Lapset hahmottivat hyvin, kuinka paljon pieniä huopaympyröitä täytyi leikata, kun he laittoivat ympyrät taputusmittariin.

Lapset ovat lajitelleet Heureka-kirjasta monistamiani lukumääräkortteja taputusmittariinsa.

Löysin luokkani kaapista mahdollisesti jonkun edeltäjäni tekemiä sanallisia matematiikan tehtäviä laminoituina, esim. "Heinikossa on 5 sammakkoa. Sinne loikki 4 lisää. Kuinka monta sammakkoa on heinikossa?". Lapset laittavat kortin oikean luvun kohdalle. Tätä harjoitusta teki jokunen lukutaitoinen eskarilainen.

Taputusmittari on monikäyttöisyydessään mielestäni oikein toimiva väline.

Vilkaise taputusmittarivideo YouTubesta:

12 sek

Taputusmittarin on keksinyt puheterapeutti Auli Hannula Jyväskylästä. Hän sai pöydän reunaan taputtamisen idean kotkalaiselta erityisopettajalta ja kehitteli taputusmittarin paperiversion luvuilla 1–10 sekä keksi taputusmittari-nimen. Minä tein tietokoneella Alku-fontilla tulostettavan version taputusmittarista.

• Lisää toiminnallisia vinkkejä löytyy esi- ja alkuopetuksen taulustani Pinterestistä.

Nutukkaat eli karvakengät

Tänä talvena tekemäni nutukkaat ovat päässeet käyttöön kovilla pakkasilla sekä tunturissa. Aiemmin olen lainannut pari kertaa yhden ystäväni nutukkaita. Nutukkaat ovat lämpöiset ja ihanan pehmeät jalassa, kuin kävelisi sukkasillaan.

Nutukkaat eli karvakengät ommellaan käsin poron koipinahasta. Nutukaspariin tarvitsin yhden poron koivet, siis neljästä jalasta saatavat taljat. Perinteisesti nutukkaiden sisälle on laitettu lämmikkeeksi kuivattua heinää, mistä tulee nimi heinäkenkä. Minä laitoin vain kärkeen heinästä pyörittelemiäni palloja. Tein nutukkaisiin villapohjalliset ja lisäksi olen pitänyt niissä myös kaupasta ostettuja pohjallisia.

Kudoin nutukkaisiini paulat, jotta kengät saa sidottua jalkaan tiukasti eikä varresta mene lunta sisään. Paulojen vuoksi karvasin varren yläosan eli leikkasin karvat pois varren yläosasta.

Ajattelin etukäteen, että paulan kutominen olisi helppoa, sillä sehän on kuin kankaankudontaa yksinkertaisimmillaan. Vaikka ymmärrän kangaspuiden toimintaa, ei paulan kutominen itse järkeillen oikein sujunut aluksi. Purin paljon, mutta purkaminenkin oli vaikeaa ja tosi hidasta, sillä villalangan kuidut menivät hankalasti sotkuun. Yli puolen metrin jälkeen käsiala alkoi tasoittua ja nauhasta tuli melko tasalevyistä.

Olin suunnitellut tekeväni siksak-kuvion nauhan keskelle, mutta nauhan pitämisessä tasalevyisenä oli riittävästi haastetta. Aivan lopun nauhasta tein kurssilla, ja opettaja näytti, miten kuviolangat poimitaan. Minulla on kuviota pieni pätkä toisen nutukkaan paulassa.

Pidin nutukkaita pääsiäisenä ollessamme pari päivää pienellä porukalla Pohjois-Ruotsissa Rostolla, Kilpisjärven lähellä. Siskoni otti siellä tämän kuvan nutukkaistani pilkkireissulla. Nutukkaat jalassa ei kärsi kairata, sillä ne eivät kestä vettä. No, mie en muutenkaan ruukaa kairata. Noilla seuduilla jään paksuus on noin yksi metri. Meillä on aina mukana kairan jatkovarsi, mutta sitä ei tarvittu tällä kertaa. Kuvia viime vuoden reissulta samoille alueille näet täältä.

Tein nämä nutukkaat viime marraskussa alkaneella nutukaskurssilla täällä Muoniossa. Kurssin järjesti Saamelaisalueen koulutuskeskus, ja opettajana oli Inger-Anni Palojärvi.

Poron koipinahkojen näskääminen 
oli melko työlästä.

Poron koivista ei jää juurikaan hukkapaloja.

Parkitsin koipinahat pajun kuoresta 
tehdyllä parkkinesteellä.

Ompelin nutukkaat suonilangalla käsin.

Yhden kurssilaisen melkein valmiit nutukkaat

Näet hyvän videon nutukkaiden tekemisestä Youtubesta (klik).