Reilut 7 vuotta sitten äidille tekemäni farkkukassi alkoi olla korjauksen tarpeessa. Sangat olivat kuluneet melkein katki, ja kassinsuun oli päärme oli revennyt irti pitkältä matkalta kolmesta kohdasta.
Tein vanhoista farkuista kassiin uudet sangat ja ompelin ne kiinni vanhoihin sankoihin. En löytänyt sopivan väristä farkkukangasta, niin ohjeistin äitiä pesemään kassin tumman pyykin seassa, niin sangat saattavat sävyttyä kassin värimaailmaan sopiviksi.
Leikkasin vanhojen sammareiden lahkeesta noin 10 cm korkean kaitaleen ja ompelin sen kassinsuulle. Tikkasin repeytyneiden kohtien reunoja kiinni siihen.
Samoista sammareista olen käyttänyt materiaalia automattopeittoonkin (klik).
Äitin mukaan tässä kassissa on oikein hyvät mittasuhteet ja kaikin puolin muutenkin kassi on ollut mieluinen. Hän on pyytänyt minua ottamaan mitat ylös, jotta jatkossakin olisi mahdollisuus saada hyvä kassi. Yleensä lahkeiden leveys määrittelee ompelemani kassin mitat.
Näin kuvasin kassin luonnonvalostudiossa
Kuvasin kassia olohuoneessamme. Laitoin valkoisen pinnatuolin pahvilaatikon päälle, jotta lattia ei näy kuvassa. Jätin tuolin riittävän kauaksi taustasta, jotta kassin varjo ei heijastu taustaan.
Valo tulee kahdesta isosta ikkunasta takaani sekä reilun metrin levyisestä ikkunasta takaoikealta.
Lähikuvia otin niin, että kamera oli noin metrin päässä huoneen nurkasta. Valoa tulee ikkunoista kummaltakin seinältä.
Kassi oli pinnatuolin istuinosalla. Se oli juuri ja juuri riittävän kokoinen kuvausalusta. Yleensä kuvaan pienehköjä tuotteita valkoisen kartongin päällä (klik). Sen saa tarvittaessa kaartumaan taustaksi, eikä horisonttilinja tule näkyviin.
Käsittelin kuvat Lightroomilla.
