Yrttilauta keittiön ikkunalle

Mieheni teki yrteille katosta roikkuvan yrttilaudan keittiön ikkunalle. Laitoin yrttejä pari vuotta sitten dyykkaamiini kahvipannuihin. Itse lauta löytyi valmiiksi harmaantuneena miehen kätköistä.

Ensin ajattelin tehdä pannujen pohjaan reikiä, mutta en raaskinut tuhota hienoja pannuja. Laitoin yrttipurkin säilykepurkissa kahvipannuun, ja moniin säilykepurkkeihin laitoin multaa niin paljon kuin mahtui. 

Asuessani Rovaniemellä basilikat kasvoivat monta kuukautta pelkällä vedellä yrttipurkin omassa mullassa. En tiedä, mikä täällä pohjoisemmassa saa basilikan lehdet tummumaan, ehkä pohjoisuus ei vaikuta asiaan, mutta mikä? Yrttilauta on pohjoisikkunalla, mutta kaamokseen on vielä pitkä aika.

Ensin ajattelin laittaa yrttilaudan huomattavasti korkeammalle. Onneksi kettingit ovat niin pitkät, että saimme laudan melko alas. Nyt yrtit eivät peitä ikkunaa juurikaan. Säilytin aiemmin paria yrttiä keittiön pöydällä, mutta pöytä pysyy helpommin siistinä, kun siinä ei ole mitään ylimääräistä.

Otin nämä kuvat pari viikkoa sitten ruskan ollessa parhaimmillaan. Nyt täytyisi lähteä haravoimaan.

• Löydät kierrätysvinkkejä Hääräämön kierrätyssivulta.

Extra Super Quality -laukku riisisäkistä

Dyykkasin vuosia sitten thaimaalaisen riisisäkin, josta ompelin kassin. Kassin toisen kyljen sekä vuorin tein puuvillakankaasta. Sisälle laitoin pari taskua.

Sauna- ja WC-kyltti näppäimistöistä

Dyykkasin tietokoneen näppäimistöjä ja irrotin niistä näppäimet. Pesin ne ja laitoin sinitarralla vessan ja saunan oveen. Myös vessan pyyhenaulakon yläpuolelle laitoin pari sanaa. Minulla on vain yhden mustan näppiksen kirjaimet, joten Laurasta tuli Låura.

Lisää vessani sisustusta näet täältä (klik).


Löydät lisää ideoita 
DIY-taulustani Pinterestistä.

Työhuoneen sisustusta

Ostin kirpparilta verhot viidellä eurolla viime viikolla. Minulla oli työhuoneessa aiemmin aika hailakat verhot (alin kuva). Olin saanut ne entiseltä kämppikseltäni opiskelijasolussa yli kymmenen vuotta sitten. Hän jätti verhot kämppään muutettuaan pois.

Olin ajatellut sisustaa työhuoneen värikkäästi, joten nämä verhot olivat hyvä löytö. Pesulapun mukaan ne ovat aitoa Anttilaa. En ruukaa vaihdella verhoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ostin verhot, vaikka minulla oli jo sellaiset. Varsinaisesti en tykkää verhoista, ja minusta olisi ihanne, jos verhoja ei tarttisi lainkaan. Eteläikkunassa on kuitenkin pakko olla verhot. Minulla on kirjahylly ikkunan vieressä (tiedän, ettei se ole paras paikka kirjoille), joten verhot suojaavat kirjoja pahimmalta paahteelta.

Ylimmän kuvan pöytä ja kirjahylly sekä oikealla näkyvä vihreä peltilokerikko ovat kirpparilta. Oikeassa alanurkassa oleva hyllykkö on dyykkauslöytö, jossa säilytän karkkikaupoista ilmaiseksi saatuja karkkilaatikoita, joihin olen laittanut ompelu- ja askartelutarvikkeita. Hyllykkö oli edellisessä asunnossani keittokomerossa mikroaaltouunin alla. Valkoinen lamppu on siskoni vanha, ja tuolin ostin vuosia sitten yhdeltä ystävältä, Ikeasta alunperin molemmat. Vasemmalla seinällä olevat kaapit ostin viime syksynä Iskusta (Askosta? menee aina sekaisin). Halusin vain yläkaapit, jotta lattiapinta-ala jää mahdollisimman suureksi. Tuntuu, ettei mikään pöytä riitä minulle. Teen siis paljon asioita lattialla.

Työhuoneeni oli kuvanottohetkellä poikkeustilassa. Yleensä siellä näkyy elämisen jäljet.

Ennen

Sain pari viikkoa sitten tunnustuksen Mintulta Mintun käsityöt -blogista. Kiitos Minttu! Tunnustus ilahdutti, vaikken nyt laitakaan sitä eteenpäin.

Tervetuloa uudet lukijat Katja ja Hanna!

Dyykattu värisuodin

Kävin katsomassa teatterin roskalavaa pari kertaa täällä Rovaniemellä viime keväänä. Lappia-talo tyhjennettiin remontin vuoksi, ja teatterin varastoista heitettiin pois monenlaista tavaraa. Löysin kolme metallikiekkoa, joiden viidessä reiässä on eri väriset kalvot. Ne ovat olleet käsittääkseni valonheittimien edessä. Ajattelin ottaa kalvot pois ja laittaa tilalle valokuvia.

Innostuttuani hiljattain valomaalauksesta muistin nämä dyykkauslöydöt. Onneksi en ollut tehnyt niistä vielä valokuvankehyksiä. Valaisen kuvan taustan kalvojen läpi ja saan kuviin hienoja sävyjä - siis sitten kun ehdin kohteen valaisemisen lisäksi ajatella taustaakin..


Tervetuloa seuraamaan Hääräämön touhuja Sasa ja Anis!

Helppo tasku laukkuun + ohje

Tämä nopeatekoinen tasku on helppo ommella laukkuun. Tasku syntyy yhdestä puuvillakankaan palasta. Jos käytössäsi on saumuri, saat taskusta erityisen siistin, mutta pelkällä ompelukoneellakin pärjäät hyvin.

Taskun ohje:

1. Leikkaa kankaasta tasku, tässä 27 cm x 12 cm.

2. Huolittele lyhyet sivut siksakilla tai saumurilla.

3. Tee käänne toiseen lyhyeen sivuun (esim. 2 cm).

4. Ompele käänne suoralla ompeleella huolittelun vierestä.

5. Taita kangas kaksin kerroin oikea puoli ulospäin siten,
että sivu, jossa on käänne, jää n. 2 cm lyhemmäksi
kuin vain huoliteltu sivu.

6. Ompele sivusaumat kankaan oikealta puolelta 
suoralla ompeleella. 
Huolittele reunat siksak-ompeleella tai saumurilla.

Huom! Voit laittaa taskunsuulle tarranauhaa,
nepparin tai napin + napinläven.

7. Laita taskun yläreuna siihen kohtaan, johon haluat 
taskun yläreunan valmiissa tuotteessa, 
mutta aseta nyt taskun pohja vastakkaiseen suuntaan kuin 
valmiissa työssä ja taskun suu alaspäin. 

8. Ompele suoralla ompeleella tasku kiinni laukkuun 
paininjalan etäisyydeltä reunasta.

Valmis!

• Näet Hääräämön kierrätys-välilehdeltä lisää ideoita farkkuompeluun

Arvokas ja herkullinen jäte

Yle Areenalla on nähtävissä dokumentti Arvokas ja herkullinen jäte vielä 30 päivän ajan. (edit: nykyään katsottavissa YouTubessa) Videossa näytetään, miten paljon syömäkelpoista ruokaa heitetään roskikseen kaupoista ja paneudutaan ongelmaan monelta kantilta. Entisenä (lue: ei enää niin aktiivisena) dyykkarina on ilo huomata, että ruuan pois heittäminen nostetaan esille näin avoimesti. Eläessäni dyykatulla ruualla huomasin, että pienen lähikaupan roskiksesta pystyisi elämään aika moni ihminen. 

Yhdessä entisessä työpaikassani juttelin keittiöhenkilökunnan kanssa ruuan pois heittämisestä. Ruokamäärät, mitä tuossa koulussa heitettiin roskiin, olivat aivan käsittämättömän suuria, mutta tuskin suurempia kuin muualla. Suunnittelin tekeväni diilin keittiön tätien kanssa, että veisin heille pakasterasioita, joihin he sujauttaisivat minulle roskaruokaa. Myydä he eivät sitä enää saaneet nykyisten säädösten myötä. Kiinnijäämisen pelko oli kuitenkin liian suuri, niin en päässyt vähentämään jätettä.

Minulla on vähän ikävä dyykkausaikaa. Dyykkaus oli myös sosiaalinen tapahtuma - ainakin joskus. Keikalle lähtiessä oli jännittävää, sillä koskaan ei tiennyt, mitä löytyisi iltapalaksi ja seuraavan päivän ateriaksi. Monesti jouduin syödä sisäfilettä ja kalliita Valion jukurtteja, sillä vaikka niiden hinta oli alennettu viimeisen myyntipäivän alla, ne olivat edelleen kalliimpia kuin muut lähes vastaavat tuotteet eikä porukka ostanut niitä. Koskaan en ole syönyt niin kallista ruokaa kuin dyykatessani.

Kestolahjapusseja jouluksi

Etsin viime vuonna joulun alla kirppareilta jouluaiheista kangasta, josta olisin tehnyt kestolahjapusseja. Värin, kuosin ja hinnan puolesta sopivaa tuotetta ei kuitenkaan löytynyt.

Parin päivän päästä huomasin talomme roskakatoksessa monta kassillista pois heitettyjä vaatteita ja muita tavaroita, jotka eivät olleet menneet kaupaksi kirpparilla. Yhteen kassiin oli pakattu siististi punaiset jouluverhot läheisen kirpparin hintalapulla varustettuna.

Ompelin viime jouluksi kolme kestolahjapussia löytämistäni verhoista. Tänä vuonna olen tehnyt pari lisää, ja suunnitelmissa on ommella vielä jokunen. Ja viimevuotiset ovat hukassa...

Vanha kämppä

Katselin vanhoja valokuvia koneeltani ja keräsin muutamia kuvia vuosien varrelta edellisestä asunnostani, 30-neliöisestä vuokrayksiöstä. Muutin tosiaan keväällä, ja sisustus uudessa kämpässä on vielä aivan kesken. Taidan toimia samoin kuin edellisissäkin asunnoissa: haalin huonekaluja yms. vähitellen. Edellisessä kämpässäni, josta nämä kuvat ovat, ehkä puolet huonekaluista on kirpparilta, loput dyykattu tai saatu. Vain runkopatjan ostin uutena.

Tapetilla päällystämisen into jatkuu: margariinirasia + fregaanius

Minulla on säilytysrasiana vessassa vanha margariinirasia. Pienessä hyllykaapissa on vain vähän säilytystilaa, niin päällystin rasian samalla tapetilla kuin perusvoidepumppupullon aiemmin tällä viikolla. Liimana käytin EriKeeperiä. Nyt voin pitää molempia esineitä esillä.

Kannen sisäpuolelta kuultaa margariinimerkki ja oranssi -30 % tarra. Muisto dyykkausajoilta. Enää en dyykkaa ruokaa kuin satunnaisesti, mutta jokin aika sitten elin vuoden verran roskisruualla eli olin fregaani. Töissä söin kyllä maksullisen lounaan. Kaupasta ostin riisiä, makaronia, pestoa, kauraryynejä ja leseitä. Oikeastaan kaiken muun ravinnon löysin kauppojen roskiksista.

En ole koskaan syönyt niin arvokkaita ruokia kuin dyykkausaikana: sisäfilettä, Valion jukurttia, kalliita juustoja ja leipiä yms. Jos joskus ei ollut saatavilla juustoa, niin kolmen viikon juustotauon jälkeen löytynyt juusto maistui sanoinkuvailemattoman hyvälle. Isä sanoi reilu vuosi sitten, että varmaan voisin alkaa ostaa ruokaa kaupasta, sillä sain vakituisen työpaikan. En ymmärtänyt asioiden yhteyttä.

Camera obscura kotiin

Vas: jätesäkeillä peitetty ikkuna, jossa on pimennysverho yläosassa.

Seinään heijastuu naapurin parveke ja maisemaa.

Kattoon aivan ikkunan viereen heijastui kuva ohi kulkevasta tiestä.

Valokuvaa en valitettavasti saanut liikkuvista autoista,

koska käytin pitkää valotusaikaa (3 - 5 sekuntia).

Tein camera obscuran kotona toissapäivänä. Pimensin jätesäkeillä makuuhuoneen ikkunan ja leikkasin keskelle noin 6 x 6 cm reiän. Siihen passailin mustia kartonkeja, joihin olin leikannut eri kokoisia pyöreitä reikiä. Reiän koon täytyy olla oikea suhteessa valon huoneessa kulkemaan matkaan. 

Ihmettelin kattoon aivan ikkunan lähelle muodostuvia vaaleita linjoja. Sitten huomasin niissä liikettä. Silmä tottui hämärään ja huomasin autojen ajavan kadulla. Katkoviivan yläpuolella oleva tumma raita on katossa oleva syvennys, kahden levyn saumakohta.

Käsittelin kuvia siten, että ne näyttäisivät mahdollisimman samalta kuin oikeastikin camera obscuran sisällä.

Ohje camera obscuran tekoon on postauksessa Camera obscura.

Ylimmässä kuvassa näkyvän sängyn päädyn dyykkasin vuosia sitten yhden huonekaluliikkeen roskiksesta. Myös alimmassa kuvassa vähän näkyvä valkoinen rottinkihyllykkö on roskislöytö.

Kukkaputki

Löysin vuosia sitten silloisen naapuritalon remonttiroskalavalta erilaisia putkia. Putket, joissa oli säätövipukkana vihreä kukka, lähtivät matkaani. Yhdessä putkessa pidän viherkasveja (edit: lisää kuvia silloisesta asunnostani näet täältä). Kasvit ovat aivan kapeassa lasipurkissa ja voivat käsittääkseni verrattain hyvin, vaikka elävät ilman multaa pelkässä vedessä ikkunattomassa kylppärissä.

Elokuvan historiaa bildbandilla

Elokuvan historia - Mykkäelokuva I



Kuva Lumièren veljesten elokuvasta Juna saapuu asemalle
(L´Arrivée d´un train en gare à La Ciotat)
vuodelta 1895

Löysin bildbandeja siivotessani kaappeja. En tiedä, miksi niitä kutsutaan suomeksi ja millaisella kojeella niitä katsotaan. Ne ovat kuitenkin 35-millistä filmiä ja näissä filmeissä on opetusmateriaalia still-kuvina elokuvan historiasta. Dyykkasin nämä filmit erään remontoitavan koulun roskalavalta ollessani kesätöissä Tukholmassa.

bildband

Kortteja viilusta

Tein harmaaksi maalatusta viilusta kortteja. Näitä kortteja voi myös ripustaa seinälle pieniksi tauluiksi. Tällöin ei tarvitse liimata kääntöpuolelle paperia, johon kirjoittaa.

Yllä näkyvässä kortissa käyttämäni helmet ostin siskoni kanssa Chatuchak-nimiseltä valtavan suurelta viikonlopputorilta Bangkokista viime kesänä. Ompelin sydämeen 1 - 4 helmeä kerrallaan kiinni viiluun valkoisella ompelulangalla.

Valkoinen ruusuke on äidin tekemä.

Lautasliinasta irroitin kuviokerroksen. Halusin liimata vaaleaa paperia lautasliinan alle, mutta tavallinen kopiopaperi oli liian valkoista. Leikkasin puhelinluettelosta vaaleaa paperia, jonka liimasin lautasliinan alle tavallaan kehystämään kuvioita.

Myös alimman kortin pitsi on Bangkokista. Pitsiä myytiin jaardeittain ja pienin erä, mitä möivät, oli 100 jaardia eli reilut 90 metriä. Hinta oli Suomeen verrattuna tosi edullinen, joten ostin. Tämä ei ole ollenkaan tapaistani. Koko 100 jaardia ei tarvinnut olla samaa sorttia, joten valitsin kahta eri pitsiä, tässä kortissa on sitä kapeampaa. Onneksi molemmat siskoni ovat innostuneet käyttämään näitä pitsejä.

Sain viilua yhden tehtaan roskiksesta monen mutkan kautta. Kiitokset asianosaisille!