Tein jokaiselle eskariryhmäläiselleni taputusmittarin (voit tulostaa sen pdf:nä täältä), jonka laminoin ja teippasin pulpettiin. Se on aina esillä, joten sitä tulee käytettyä paljon. Samalla se toimii lukusuorana.
- Taputusmittarin lukumäärä- eli pisteversio löytyy tulostettavaksi täältä. Leikkaa paperi puoliksi, niin saat kaksi taputusmittaria pisteiden erilaisilla sommitteluilla.
Taputusmittarilla mitataan, kuinka monta tavua sanassa on. Lapset keksivät mielellään mitattavia sanoja. Oikealla kädellä aloitetaan ykkösestä, ja sanan joka tavulla taputetaan yhden luvun kohdalle. Sanomme tavutettavan sanan yhteen ääneen ta-vuit-tain.
Kun taputamme koko ryhmä yhdessä, pyydän yleensä näyttämään tavumäärän sormilla taputuksen jälkeen. Jos vastauksissa on hajontaa, taputamme sanan uudestaan. Sanomme vielä lopuksi yhdessä ääneen tavumäärän. Lapset käyttävät taputusmittaria myös itsenäisesti, kun tarvitsee saada selville, kuinka monta tavua on jossain sanassa.
Taputusmittari ja pelit
Lapset ovat innostuneet pelkästä sanojen mittaamisesta taputusmittarilla, mutta pelit tuovat paljon lisäintoa. Piirrän liitutaululle radan, jota pitkin kuljemme milloin minkäkin hahmo(je)n luo. Jaan ryhmän kahdeksi joukkueeksi, ja joukkueet valitsevat itselleen hahmon, jota siirrän pelatessa taputetun sanan tavumäärän verran. Oppilaat nostavat vuorollaan kuva-sanakortin, jonka mittaamme taputusmittarilla yhdessä (kuva-sanakortteja on kätevä tehdä Papunetin kuvatyökalulla ja tähän käyvät kortit esim. Junior Alias -pelistä). Olisi hyvä, jos lapset saisivat itse siirtää pelimerkkejä, mutta meidän ratamme luikertelee myös niin ylhäällä taululla, että vain minä yllän ylimpiin ruutuihin.
Kuva-sanakortteja ja taputusmittaria voidaan käyttää myös noppapeleissä nopan korvikkeina. Pelaaja etenee sen verran kuin sanassa on tavuja.
Lapset taputtavat myös pareittain. Molemmat nostavat pakasta kuva-sanakortin. He taputtavat yhdessä kummassakin kortissa olevan sanan. Lapsi, jonka sanassa on useampi tavu, saa molemmat kortit. Jos tavuja on yhtä monta, kortit laitetaan sivuun ja se, jonka seuraavassa sanassa on enemmän tavuja, saa nämäkin kortit. Lopuksi lapset laskevat saamansa kortit.
Taputusmittarin käytössä harjaantuvat:
- puheen ja liikkeen yhdistäminen
- kehon keskiviivan ylitys (oikea käsi menee keskiviivan yli vasempaan reunaan 1:n kohdalle aina aloitettaessa)
- tavuttaminen (tavurajan hahmotus)
- lukusuunta (aloitetaan aina vasemmalta ja edetään oikealle)
- laskeminen
- lukujonon hallinta
Taputusmittarista on moneksi:
Eskarilaiseni ompelivat käsin nopan valitsemansa värisistä askarteluhuovista. Taputusmittari oli apuna nopan silmälukujen leikkaamisessa. Lapset hahmottivat hyvin, kuinka paljon pieniä huopaympyröitä täytyi leikata, kun he laittoivat ympyrät taputusmittariin.
Lapset ovat lajitelleet Heureka-kirjasta monistamiani lukumääräkortteja taputusmittariinsa.
Löysin luokkani kaapista mahdollisesti jonkun edeltäjäni tekemiä sanallisia matematiikan tehtäviä laminoituina, esim. "Heinikossa on 5 sammakkoa. Sinne loikki 4 lisää. Kuinka monta sammakkoa on heinikossa?". Lapset laittavat kortin oikean luvun kohdalle. Tätä harjoitusta teki jokunen lukutaitoinen eskarilainen.
Taputusmittari on monikäyttöisyydessään mielestäni oikein toimiva väline.
Vilkaise taputusmittarivideo YouTubesta:
12 sek
Taputusmittarin on keksinyt puheterapeutti Auli Hannula Jyväskylästä. Hän sai pöydän reunaan taputtamisen idean kotkalaiselta erityisopettajalta ja kehitteli taputusmittarin paperiversion luvuilla 1–10 sekä keksi taputusmittari-nimen. Minä tein tietokoneella Alku-fontilla tulostettavan version taputusmittarista.






















