Käsityöpussi + neulakintaat

Havahduin siihen, että kuljetan käsitöitä muovipussissa, ja korjasin tilanteen saman tien. Ompelin miesten tekokuituisen paitapuseron hihoista yksinkertaisen pussin. Kangas ei puru, joten en huolitellut saumoja enkä edes pussinsuuta. Leikkasin kankaasta kiristysnyöreiksi suikaleet, jotka ompelin kiinni pussin takakappaleen keskelle reilun 10 cm päähän yläreunasta.

Paidassa, josta tein tämän pussin, ei ollut pesulappua, mutta luulisin, että materiaali on sataprosenttista polyesteriä tai vastaavaa, ei missään tapauksessa miellyttävää vaatteena. Tavallaan siis kuljetan käsitöitä edelleen muovipussissa.. Materiaali on kuitenkin sellaista, ettei se kerää pölyä eikä siihen tartu helposti langanpätkät, kätevää.

Applikoin nimeni pussiin samasta kankaasta kuin mistä tein pussin. Laitoin kirjaimissa raidat vaakasuoraan ja siksakkasin mustalla langalla kiinni. En käyttänyt tukikangasta, joten jälki ei ollut kovin siistiä, mutta silitin vähän reilummalla lämpötilalla, niin johan siistiytyi.

Käsityöpussissa on tällä hetkellä neulakinnastekeleet. Opin neulakinnastekniikkaa vuosi sitten Johannes Laurin käsityötalolla järjestetyllä kurssilla ja olen sen jälkeen tehnyt viidet lapaset tuolla tekniikalla. Työt etenevät hitaasti, sillä teen niitä vain palavereissa ja matkustaessa.

Neulakintaat tuliaiseksi + Innsbruck

Matkustin Wienistä Innsbruckiin viikoksi yhden ystäväni luo kesäkuun puolivälissä. Tein hänelle tuliaiseksi neulakintaat (klik). Aloitin niiden tekoa jo Suomessa, mutta pääosin tein niitä lentokoneessa ja junassa sekä perillä Innsbruckissa. Minulla ei ollut mukana mitään paketointitarvikkeita, niin tein lankavyötteestä pienen kiharruksen. Liitin mukaan vyötteestä leikkaamani hoito-ohjeen.

Alppiruusuja

Patikoinnilla tuli paljon lehmiä vastaan.

Aurinkokello

Innsbruck

Innsbruck

Sanomalehden osto itsepalveluna

Keskiaikainen kaupunki Hall 
Innsbruckin lähellä

Ensimmäiset neulakintaani + Utsjoki

Kävin kylästelemässä Utsjoella menneenä viikonloppuna, ja tuolla 450 kilometrin matkalla suuntaansa oli hyvin aikaa jatkaa neulakintaita. Pisto alkoi jo sujua eikä neulakinnastekniikka tuntunut enää vaikealta - siis se yksi pisto, jonka osaan.

Terveiset Utsjoelta, Suomen pohjoisimmasta kunnasta:

Tunturissa lumi ei keräänny rakennusten viereen.

Saamen lippu Utsjoen kylällä

Pääsiäismuna neulakinnastekniikalla

Osallistuin tänä viikonloppuna Johannes Laurin Käsityötaloyhdistyksen järjestämälle neulakinnastekniikkakurssille Rovaniemellä. En tiennyt aiheesta mitään etukäteen.

Tenka Issakaisen vetämällä kurssilla opettelimme aluksi paria erilaista pistoa ja vasta kun ne alkoivat sujua, aloimme harjoitella aloitusta. Se oli viisas järjestys, sillä aloituksen oppimiseen meni yllättävän paljon aikaa. Pöydälle kertyi aikamoinen määrä lankamyttyjä, sillä neulakinnastekniikalla tehtyä neulosta on vaikea ja hidas purkaa. Positiivisena puolena siinä on muun muassa se, että jos lanka katkeaa, neulos ei puru. Katkaisin langan aina, kun olin tullut työskentelyssä umpikujaan tai muuten vain järki oli mennyt solmuun. Sitten vain aloitin taas alusta.

Kävin ostamassa luonnonvalkoista Novitan Isoveli-lankaa tänään kurssilta palatessani ja aloitin lapasten neulomisen kotona. Kurssillakin aloin neuloa lapasia, mutta niistä tuli liian kapeakärkiset. Tässä tekniikassa lapaset aloitetaan usein kärjestä.

Neulakinnastekniikassa työvälineenä on vähän silmäneulaa muistuttava puinen, luinen tai esimerkiksi metallinen suuri neula. Työskentely muistuttaa vähän virkkaamista, mutta neula viedään tiettyjen kohtien läpi kokonaan kuten ommeltaessa ja toki tekniikka on muutenkin aivan erilainen.

Neulakinnastekniikkaa, jota kutsutaan myös kinnasneulatekniikaksi, pidetään käsittääkseni vaikeana. Sillä kokemuksella, mikä minulla on tästä tekniikasta, en luokittelisi sitä kovin helpoksi.

Osallistuin tällä pääsiäismunalla 37 tuntia vuorokaudessa -blogin MaMa-haasteeseen nro 5. Haasteen aihe on Kevään värisuora. Ohjeena oli valmistaa tuote, jossa käyttää näitä neljää väriä:

Tämä pääsiäismuna on 5 cm korkea. Se on ensimmäinen tekeleeni neulakinnastekniikalla. Siinä oli hyvä harjotella lisäyksiä ja kavennuksia. Neuloin sen mummolta saamastani lankakerän lopusta. Sisälle laitoin leivin- ja silkkipaperin tyylistä paperia, johon käärityn lahjan olin saanut joskus. Puuhelmet olen saanut yhdeltä ystävältä. Värit ovat kutakuinkin haasten mukaisia. Pistän valokuvan piikkiin sävyerot.. :) Ensin ajattelin laittaa pääsiäismunan rairuohoon, mutta koska en ole vielä kasvattanut sitä, tuote pääsi viherkasvin juurelle.

Edit: Johannes Laurin Käsityötalosta lisää täällä ja täällä.