maanantai 2. toukokuuta 2016

Kirjainmaa eskarissa





Tein eskarimme yläkertaan kirjainmaan, jossa kerrattiin kirjaimia pistetyöskentelynä. Aiemmin samassa tilassa on ollut matikkamaa ja lukumäärätemppurata.


Nallejen laastarointiin tulostin materiaalit TotSchooling-sivustolta. Olemme työskennelleet nallejen parissa näin: Yksi lapsi saa nallen, jossa on aakkosten alkupään kirjaimet. Toinen lapsi ottaa nallen, johon on painettu aakkosten loppupään kirjaimet. Kolmas lapsi on apteekkari, jolla on purkissa laastareita. 

Apteekkari nostaa yhden laastarin ja sanoo, mikä kirjain siinä on. Se lapsi, jonka nallessa on tuo kirjain, ilmaisee itsensä ja saa laastarin ja laittaa sen saman kirjaimen päälle. Jos apteekkari ei tunne kirjainta, hän näyttää sitä muille ryhmäläisille, jotka kertovat, mikä kirjain on kyseessä. Jokainen lapsi haluaa apteekkariksi, joten kun nallet on laastaroitu, vaihdetaan rooleja. Jos lapsia on ryhmässä neljä, kaksi lasta ovat apteekkareita ja nostavat laastareita vuorottellen.


Samalla idealla voidaan pelata pitsapeliä.




Enlanninkielisistä materiaaleista löytyy valikoiden käyttökelpoisia kirjainharjoituksia suomenkielisille. Lampun, elefantin ja saksien alkukirjain on kummassakin kielessä sama. Tulostin nämä kirjaimet muovailuvahakirjaimien alustoiksi. En löydä valitettavasti osoitetta, josta löysin nämä.





Bingon pelaajat ottavat kukin 25 pelimerkkiä eli maitopurkin korkkia. Bingoemäntä tai -isäntä nostaa purkista yhden kirjaimen ja sanoo sen ääneen. Muut pelaajat peittävät pelimerkillä tuon kirjaimen omasta ruudukostaan. Kirjainlappu laitetaan pöydälle esille. Jos bingoisäntä tai -emäntä ei tunne kirjainta, hän näyttää sen pelaajille, jotka kertovat kirjaimen nimen. Kun lapsi saa viiden suoran, hän huutaa "Bingo!". 

Meillä lapset haluavat täyttää korkeilla koko ruudukon, joten peli jatkuu jonkun tovin. Vaikuttaa, että kolmen hengen ryhmä on paras tähän peliin. Jokainen haluaa olla bingoemäntä tai -isäntä, niin peli kestää melko kauan, jos pelikierroksia otetaan enemmän.


Olemme pelanneet tätä bingoa luokassa opettajajohtoisesti, mutta lapset saavat enemmän harjoitusta, kun pelaavat keskenään. Aikuisen on yleensä hyvä olla lähettyvillä tarkkailemassa peliä, kuten monissa muissakin peleissä.

Voit tulostaa neljä erilaista bingopohjaa täältä.



Kirjainmaassa pelattiin läpsyä kirjainkorteilla kolmen tai neljän hengen ryhmissä. Lapset levittävät kymmenen kirjainkorttia lattialle. Jokainen lapsista saa olla vuorollaan pelinjohtaja. Johtaja pitää huolen, että pelaajat ovat alkuasennossa eli kädet polvilla, kun hän sanoo yhden kirjaimen nimen. Pelaajat vievät käden kirjaimen päälle niin pian kuin mahdollista. Tavoitteena on saada mahdollisimman monta kirjainta.


Jos kaikki pelaajat eivät tunne kaikkia kirjaimia, lattialle levitetyt kirjaimet nimetään ennen pelin aloitusta.





Tulostin Connect the dots -tehtäviä BigActivities-sivustolta. Siellä on paljon yhdistä pisteestä pisteeseen -tehtäviä eri aihepiireistä. Kirjainmaahan valitsin aakkosten yhdistelyt isoilla kirjaimilla. Kuvista saa myös tavallisen 1, 2, 3 -version, parilliset ja parittomat luvut sekä aakkoset isoilla että pienillä kirjaimilla. Koirakuva on education.com-sivulta.


Laitoin tehtävämonisteet muovitaskuun. Lapset yhdistivät pisteet taikakynällä eli vesiliukoisella piirtoheitintussilla, joka on kätevä pyyhkiä vähän kostutetulla käsipyyhepaperilla.




Lapset kokosivat aakkospalapelejä, joita löydät tulostettavassa muodossa täältä. Tätä ja edellisestä tehtävää tehdessä
 laulettiin paljon aakkoslaulua Tuiki tuiki tähtösen sävelellä. Seinällä on hyvä olla aakkoset myös.




Kirjainmaassa ratkottiin myös laatimiani laminoituja kirjain- ja muotosudokuja (klik). Sudokut ovat senkin puoleen käteviä, että lapset voivat tarkastaa ne itse. Viime aikoina olemme opetelleet katsomaan, onko ylimmällä vaakarivillä kahta samaa kirjainta ja jatkamme järjestyksessä jokaisen rivin. Vielä lopuksi katsotaan pystyrivit rivi kerrallaan.



Esi- ja alkuopetus -kansiostani Pinterestistä löytyy lisää ideoita mm. kirjainten harjoitteluun.




maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kirjain- ja numerosudoku pdf







Eskariryhmässäni on tehty paljon sudokuja tämän talven aikana. Jotkut lapset ovat tehneet kynällä paperille 4 x 4 -kokoisia numerosudokuja. Pääosin olemme ratkoneet kuvasudokuja, joita koulunkäyntiavusta Päivi on laminoinut ja leikannut oikein urakalla. Hänelle iso kiitos myös muun materiaalin työstämisestä! Hiljattain tein kirjain- ja numerosudokuja, jotka ovat jo päässeet käyttöön. 






Edit: Tämän postauksen kaikki kirjain- ja numerosudokut ladattavissa yhtenä tiedostona Teachers Pay Teachers -sivustolta.






















Laminoidut sudokut ovat siitä käteviä, että jos tulee virhe, peli on helppo aloittaa alusta. Lisäksi lapsilla on motivaatiota tehdä samaa sudokua eri päivinä.







Tulostin sudokut eri värisille papereille, jotta palat eivät sekoitu.



Aiemmin tekemäni nuottisudokun löydät täältä.



Liityin Teachers Pay Teachers -sivustoon, jossa opettajat ympäri maailmaa jakavat opetusmateriaalia yms. Osa materiaalista on maksutonta. Edit: Laitoin nämä kirjain- ja numerosudokut sinne yhtenä tiedostona. 

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kävi kettu keskiviikkona



Olemme harjoitelleet eskarissa viikonpäiviä muun muassa Kaukon kaverit -lorun avulla. Löysin Rovaniemeltä Ottobrelta Lillestoffin kettutrikoota ja tein siitä keskiviikkopaidan (Autumn Mood, Ottobre 5/2013). Samalla kaavalla olen tehnyt mm. maastotunikan. Saan palautetta, jos minulla ei ole joskus keskiviikkona oikeaa paitaa.

Yllä olevan kuvan farkkutossut näet tarkemmin täältä.




Lapset kyselivät, onko minulla matopaitaa. Tein maanantaipaidan vanhasta t-paidasta kertakäyttöisellä kumipainatuksella, ohjeen löydät täältä. Pesun jälkeen tein paitaan uuden madon. Oli siinä ihmettelemistä, kun mato oli kutistunut ja luikerrellut paidan helmaan. Tällainen kumipainatus ei pysy kovin hyvin joustavassa neuloksessa, niin minulla ei ole ollut matopaitaa joka maanantai.




Yhden eskarilaisen mielestä minulla kuuluisi olla perjantaisin keltainen paita. Kerroin, että minulla ei taida olla keltaisia paitoja. Hän vinkkasi, että ottaisin keltaista kangasta ja ompelisin. Huvitti, kun hän ei ehdottanut ostamista.


Kaukon kavereista liikkuu monenlaista versiota enkä ole saanut selville, mistä loru on saanut alkunsa. Ensimmäisen kerran kuulin siitä Eskariopen eväspussi -Facebook-ryhmässä. Olen käyttänyt sellaista versiota, jossa kaikki vieraat ovat eläimiä:


Kävi Kaukolla kavereita aina, kävi mato maanantaina.
Kävi Kaukolla kavereita aina, kävi tiikeri tiistaina.
...kävi kettu keskiviikkona.
...kävi torakka torstaina.
...kävi pelikaani perjantaina.
...kävi lammas lauantaina.
...kävi susi sunnuntaina.


Kaikki taputtavat perussykkeen esim. käsillä reisiin, ja ope sanoo "Kävi Kaukolla kavereita aina", ja lapset toistavat jne.





Olemme askarrelleet viikonpäiviin liittyviä eläimiä. Syksyllä hittiaktiviteetti oli madon leikkaus A4-kokoisesta paperista. Lapset leikkasivat kapeaa suikaletta paperin reunasta kääntyen kulmassa viereisen reunan suuntaan. Mittasimme, mihin asti mikäkin mato yltää luokan ovelta. Kerran lapset keksivät liimata matoja yhteen tehden samalla eskarin ennätyksen. Aluksi syntyi monia vauvamatoja (joista yksi muistuttaa maanantaista taululla), mutta leikkaustaitojen kehittyessä madoilla alkoi olla mittaa aika reilusti.




Tulostin tiikerin education.com-sivustolta. Peitin tekstit ja kirjoitin suomeksi, millä värillä mikäkin numero väritetään.


Teimme origamina ketun. (Note to self: valitse seuraavalla kerralla helpompi taittelu!). Origami Club -sivustolla on paljon hyviä origamiohjeita, ohjeet myös animoituina.

Torakka- ja pelikaaniaskartelua en keksinyt enkä löytänyt mistään, niin annoin nämä eläimet lapsille värityskuvina.

Lampaan teetin yhdistä pisteestä pisteeseen -tehtävänä. Tulostin lampaan Activity Villagesta.

Lupasin lapsille myös susiaskartelun. Kun sitä ei alkanut kuulua, yksi ryhmäläiseni piirsi suden ja leikkasi sen ääriviivoja myöten ja pyysi laittamaan taululle.


Kuulisin mielelläni kommenttikentässä, mitä Kaukon kavereiden aiheisia askarteluja tai muita aktiviteettaja olette tehneet.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Nutukkaat eli karvakengät




Tänä talvena tekemäni nutukkaat ovat päässeet käyttöön kovilla pakkasilla sekä tunturissa. Aiemmin olen lainannut pari kertaa yhden ystäväni nutukkaita. Nutukkaat ovat lämpöiset ja ihanan pehmeät jalassa, kuin kävelisi sukkasillaan.


Nutukkaat eli karvakengät ommellaan käsin poron koipinahasta. Nutukaspariin tarvitsin yhden poron koivet, siis neljästä jalasta saatavat taljat. Perinteisesti nutukkaiden sisälle on laitettu lämmikkeeksi kuivattua heinää, mistä tulee nimi heinäkenkä. Minä laitoin vain kärkeen heinästä pyörittelemiäni palloja. Tein nutukkaisiin villapohjalliset ja lisäksi olen pitänyt niissä myös kaupasta ostettuja pohjallisia.



Kudoin nutukkaisiini paulat, jotta kengät saa sidottua jalkaan tiukasti eikä varresta mene lunta sisään. Paulojen vuoksi karvasin varren yläosan eli leikkasin karvat pois varren yläosasta.



Ajattelin etukäteen, että paulan kutominen olisi helppoa, sillä sehän on kuin kankaankudontaa yksinkertaisimmillaan. Vaikka ymmärrän kangaspuiden toimintaa, ei paulan kutominen itse järkeillen oikein sujunut aluksi. Purin paljon, mutta purkaminenkin oli vaikeaa ja tosi hidasta, sillä villalangan kuidut menivät hankalasti sotkuun. Yli puolen metrin jälkeen käsiala alkoi tasoittua ja nauhasta tuli melko tasalevyistä.

Olin suunnitellut tekeväni siksak-kuvion nauhan keskelle, mutta nauhan pitämisessä tasalevyisenä oli riittävästi haastetta. Aivan lopun nauhasta tein kurssilla, ja opettaja näytti, miten kuviolangat poimitaan. Minulla on kuviota pieni pätkä toisen nutukkaan paulassa.



Pidin nutukkaita pääsiäisenä ollessamme pari päivää pienellä porukalla Pohjois-Ruotsissa Rostolla, Kilpisjärven lähellä. Siskoni otti siellä tämän kuvan nutukkaistani pilkkireissulla. Nutukkaat jalassa ei kärsi kairata, sillä ne eivät kestä vettä. No, mie en muutenkaan ruukaa kairata. Noilla seuduilla jään paksuus on noin yksi metri. Meillä on aina mukana kairan jatkovarsi, mutta sitä ei tarvittu tällä kertaa. Kuvia viime vuoden reissulta samoille alueille näet täältä.


Tein nämä nutukkaat viime marraskussa alkaneella nutukaskurssilla täällä Muoniossa. Kurssin järjesti Saamelaisalueen koulutuskeskus, ja opettajana oli Inger-Anni Palojärvi.



Poron koipinahkojen näskääminen 
oli melko työlästä.

Poron koivista ei jää juurikaan hukkapaloja.

Parkitsin koipinahat pajun kuoresta 
tehdyllä parkkinesteellä.


Ompelin nutukkaat suonilangalla käsin.


Yhden kurssilaisen melkein valmiit nutukkaat

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kuvisideoita: Kuva-analyysi ja viikon kuva




Olen teettänyt kuva-analyysiä polarisoivalla menetelmällä paljon ammattiopistossa, ja joitain kertoja myös yläkoulussa ja lukiossa. Se on mielestäni hyvä tapa saada oppilaat puhumaan kuvista. Hieman arkaillen otin saman menetelmän käyttöön eskarissa, mutta sehän toimi yllättävän hyvin pikkuoppilailla. Taiteentuntemuksen lisäksi siinä tulee harjoiteltua myös tarinankerrontaa ja luokittelua.

Levitin kuvia taidemaalauksista luokan lattialle. Kuvat ovat pääosin viime vuosikymmeniltä painottuen lappilaiseen taiteeseen. Jokunen yksittäinen klassikko on 1800-luvun puolelta. Tähän harjoitukseen käy mm. taidepostikortit sekä esitteistä ja kalentereista leikatut taidekuvat. Olen kuullut monen kehuvan Ateneumin Taidepakkaa. Se sopii tähän myös.

Kun lapset tulivat luokkaan, he alkoivat katsella kuvia innoissaan. Annoin heidän tarkastella ja kommentoida kuvia vähän aikaa. Se on tämän työskentelyn ensimmäinen vaihe.

Jaoin lapset kolmen tai neljän hengen ryhmiin. Ryhmissä lapset sopivat, millä perustella ottavat kuvia lattialta. Kerroin, että teema voi olla esimerkiksi sininen, ilo tai eläin. He löysivät paljon keksimäänsä teemaan liittyviä kuvia.





Kuvat levitettiin kunkin ryhmän pöydälle. Ohjeistin tarkastelemaan kuvia ja katsomaan, mitä yhtäläisyyksiä kuvissa on. Seuraavaksi he keskustelivat siitä, millä tavalla kuvat eroavat toisistaan.

Pyysin valitsemaan teeman kannalta tärkeimmät kuvat ja viemään loput takaisin lattialle. Seuraava vaihe oli käydä hakemassa lisää kuvia, jotka sopivat ryhmän valitsemaan aiheeseen (saattaa kuulostaa edestakaisin veivaamiselta, mutta kokemukseni mukaan toimii). Seuraavaksi lapset keskustelivat yksittäisten kuvien herättämistä tunteista ja ajatuksista.


Sitten lapset keksivät kuvista tarinan ja kertoivat tarinan minulle. Isommilla oppilailla olen teettänyt vain yhden tarinan, mutta eskarissa tarinoita syntyi paljon. Lapset sekoittivat kuvat ja laittoivat ne uuteen järjestykseen. Koko ryhmä kokoontui kuuntelemaan jokaisen ryhmän yhden tarinan.


Ohjeistin lapsia valitsemaan kaksi kuvaa jokaiselle ryhmänsä jäsenelle ja viemään loput kuvat pois. Lapset saivat kertoa koko ryhmälle, miksi valitsivat juuri ne kaksi kuvaa. Minä kerroin lyhyesti lasten valitsemista teoksista ja niiden tekijöistä.


Olin ajatellut, että 60-minuuttisen työskentelyajan loppupuoliskolla aloittaisimme oman tuotoksen tekemisen tarkastelemiemme kuvien pohjalta. Siirsin kuitenkin piirustuksen aloittamisen seuraavaan kertaan, koska keskustelu kuvista oli vilkasta.



Seuraavalla viikolla kiinnitin sinitarralla lapsen valitsemat kaksi maalausta pulpetin reunaan. Lapsen tehtävänä oli piirtää öljypastelliliiduilla kuva, jonka kanssa kaksi kuvaa muodostavat tarinan. Kuvan tausta maalattiin vesiväreillä. Kummallakin tekniikalla rohkaisin lapsia sekoittamaan värejä. Aiemmin olemme harjoitelleet värinsekoitusta pullopeiteväreillä ja muovailuvahalla.



Reidar Särestöniemi: Huurrekoivikko

Otin käyttöön viikon kuva -käytännön. Laitan joka maanantai esille yhden kuvan tunnetusta maalauksesta ja kerron muutamalla lauseella taiteilijasta ja teoksesta. Viikon kuvat ovat pääosin kuva-analyysissä tarkastelemiamme kuvia. Lapset muistavat kuvat hyvin, ja joka kuvan kohdalla joku huikkaa esimerkiksi, että tämä oli yksi niistä meidän ryhmän valitsemista oudoista kuvista (viime vuosikymmeninä tehdyistä teoksista moni pääsi oppilaiden outo-kategoriaan).

Maanantaisin siirrän edellisen viikon kuvan toiselle seinälle, johon kerään kaikki viikon kuvana olleet kuvat teostietoineen.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Eskarin matikkamaa








Olemme käyneet viime aikoina useamman kerran eskarirakennuksemme yläkerrassa, jonne tein matematiikan pistetyöskentelyradan. Lapset nimesivät sen matikkamaaksi. Jokainen lapsi sai matikkamaan passin, johon keräsi rasteja työskenneltyään eri pisteillä. Muun muassa tällaisilla tehtäväpisteillä eskarilaiset ovat työskennelleet pareittain matikkamaassamme:

Lumiukkopisteellä (yllä oleva kuva) lapsi nostaa pienestä ämpäristä kortin ja laskee siinä olevien helmien määrään. Hän etsii lumiukon, jonka vieressä on sama luku numerosymboleilla ja kirjaimin kirjoitettuna. Hän tekee muovailuvahasta lumiukolle yhtä monta nappia. Kun kaikki lumiukot on napitettu, lapset laittavat lumiukot numerojärjestykseen (1 - 10).

Piirsin lumiukon mustalla tussilla paperille ja monistin. Minulla ei ole tätä tehtävää sähköisessä muodossa.




Tein moottorikelkka-aiheisen värityspelin eskarilaisilleni. Voit tulostaa sen täältä. Täällä Tunturi-Lapissa taitaa olla ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että perheellä on kelkka. 


Ohje:
1. Heitä noppaa.
2. Vähennä silmäluvusta yksi.
3. Väritä lukua vastaavan numeron alue.

Pelin toisessa versiossa nopan silmälukuun lisätään yksi. Voit tulostaa sen täältä.

Oppilaani ovat pelanneet kelkkapelejä pareittain. He heittävät noppaa vuorotellen ja kumpikin värittää samat kohdat kuvastaan. Pelin loputtua lapsi voi halutessaan värittää värittämättä jääneet pienet alueet. 




Numeropalapeliin tulostin numeroita JufSanne-sivustolta. Pienensi numerot 2, 3 ja 5 A5-kokoon. Kopioin numerot kahden värisille papereille, niin parin oli helppo nähdä, mitkä palat kuuluvat kenelle. Laitoin seinälle malliksi leikkaamattomat numerot.




Yhdistä pisteestä pisteeseen -tehtäviä olen tulostanut monelta sivustolta, esim. Coffee cups and Crayons. Laitoin tehtävämonisteet muovitaskuun. Lapset käyttivät vesiliukoisia kalvotusseja ja lopuksi pyyhkivät muovit puhtaaksi kostutetulla käsipyyhepaperilla.


Pinterestistä ja Googlen kuvahausta löytyy paljon näitä yhdistelytehtäviä hakusanalla "dot to dot".




Tein omenapelin, johon laitoin luvut 2 - 12. Kumpikin lapsi heittää yhtä aikaa itse tekemäänsä noppaa. Vuorotellen he laskevat nopan silmäluvut yhteen. Laskija laittaa maitopurkin korkin luvun päälle. Tavoitteena on saada kaikki omenat peittoon. 


Usein pelin loppupuolella peittämättä oli vain kakkosia tai luku 12. Kerroin lapsille, että kun toinen heistä saa luvun 1, sen voi lukita. Tällöin vain toinen parista heittää noppaa toivoen ykköstä. 

Tein tämän pelin leikkaamalla ja liimaamalla, joten minulla ei ole sitä sähköisenä tiedostona.





Tulostin Krokotak-sivustolta silmä-käsi-koordinaatiota harjoittavia tehtäviä. Nämäkin tehtiin vesiliukoisella tussilla muovitaskussa olevaan monisteeseen.




TotSchooling-sivustolta tulostin omenapelin.





Matikkamaassa koottiin myös tekemiäni lukupalapelejä ja kuvasudokuja. Olen löytänyt talviaiheisia sudokuja Petit món -blogista. Tuossa blogissa on paljon sudokuja eri aihepiireistä.




Sain vinkin tähän matematiikan kuppitehtävään j
ostain opettajien Facebook-ryhmästä. Otetaan viisi helmeä. Lapsi laittaa osan helmistä kupin alle niin, että toinen lapsi ei näe. Toisen lapsen tehtävänä on päätellä, kuinka monta helmeä purkissa on. Lapset piilottavat helmiä vuorotellen. Kun tämä sujuu, lapset pääsevät kakkoslevelille eli ottavat peliin enemmän helmiä. 

Syksyllä tein eskarin yläkertaan lukumäärätemppuradan.


Eskari-kansiossani Pinterestissä on paljon pistetyöskentelyyn soveltuvaa materiaalia.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Farkkutossut 2




Ompelin vanhoista farkuista tossut. Laitoin ohuen vanukerroksen yläkappaleen sisälle. Pohjan väliin laitoin vanukerroksen ja fleeceä. Hyödynsin farkkujen tikatun sauman tossunsuulle. Suunnittelin tossujen mallin itse.





Pari vuotta sitten ompelemani farkkutossut näet täältä.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Suksipussi + Arosa & Lenzerheide



Ompelin suksipussin hiihtoloman Sveitsin-reissua varten. Päädyimme kuitenkin vuokraamaan lasketteluvälineet, jotta ei tarvinnut kuljettaa junassa kovin paljon tavaraa.



Ompelin kantokahvan alareunaan lyhyemmän kahvan, jotta painopiste on hyvässä kohdassa vaakatasossa suksia kannettaessa.




Laitoin suksipussiin tarrakiinnitteiset remmit ja pehmustetta alareunaan sekä siteiden kohdalle. Pussin alareunaan ompelin kosteutta hylkivää maastokangasta.



Terveiset Arosasta ja Lenzerheidestä:





Köysiratahissi, johon mahtuu 150 ihmistä, yhdistää
Arosan ja Lenzerheiden laskettelukeskuksen



Junamatka Churista Arosaan kesti tunnin, vaikka matkaa on vain 26 km. Korkeuseroa on tosin 1 km. Rata kulkee vuorenseinämää pitkin. Välillä on siltoja ja tunneleita. Rata on Unescon suojelukohde, elämys sinällään. Kuvia Rhaetian Railwayn sivuilla (klik).


Hääräämön arvonnassa Isin ja tyttöjen lettikirjan voitti Satu Kyllönen. Onneksi olkoon! Laitoin sinulle äsken sähköpostia.

Netissä on paljon hyviä videoita, joista on kätevä opetella letitystä. Tässä minun suosikkini:
Twist Me Pretty
Cute Girls Hairstyles
Jenni´s Hairdays