maanantai 23. toukokuuta 2016

Bingo, sanajahti & sudoku pdf



Nuottibingo FREE Printable


Olemme pelanneet eskarissa monenlaisia bingoja. Uusin on nuottibingo (voit tulostaa sen täältä). Tein neljä erilaista bingopohjaa. Tulostin yhden ylimääräisen pohjan, jonka ruudut leikkasin irti. Laitoin laput rasiaan, josta nostan yhden kerrallaan ja luen, esim. "ti-ti, taa". Lapset näyttävät ruudukostaan kyseisen rytmin ja laittavat pelimerkin ruutuun. Meillä lapset haluavat täyttää koko bingolaudan, joten jokainen tarvitsee yhdeksän pelimerkkiä eli maitopurkin korkkia.


Kirjainbingon pelilaudat ovat tulostettavissa Kirjainmaa-postauksen kautta. Syksyllä käytimme Heureka!-kirjasta kopioimiani lukumääräbingoja.




Sanajahti FREE Printable


Lukutaitoiset eskarilaiseni ovat etsineet sanoja sanajahdista (klikkaa tästä tulostettava pdf). Netissä samalla idealla pelattava Bogi on mielestäni aika koukuttava. Englanninkielistä Wordshake-peliä voi pelata British Councilin sivuilla.




Lasten 4 x 4 -sudokut alkoivat olla joillekuille eskarilaisilleni liian helppoja, niin tein 6 x 6 -kokoisia eri aiheisia sudokuja:




Nuottisudoku 6 x 6 FREE Printable


Musiikkisudokut pdf 
(kaksi ensimmäistä sudokua ovat 4 x 4 -kokoisia)
Nyanssisudokuja en ole teettänyt eskarissa.
Ne voisivat sopia paremmin isommille.



Kirjainsudoku 6 x 6 FREE Printable Hääräämö




Sudokunratkaisustrategiat tulevat tärkeiksi siirryttäessä 4 x 4 -kokoisista sudokuista 6 x 6 -kokoisiin. Kun symboleja (kirjain/numero/nuotti) on käytössä kuusi, ei ole välttämättä helppo huomata, mikä puuttuu riviltä tai alueelta. Pyydän lasta laittamaan kaikki pienet kortit riviin sudokun yläpuolelle, samat symbolit päällekkäin. 


Olen ohjeistanut lähtemään liikkeelle mielestäni helpoimmasta:


1. Onko sudokussa riviä, jolta puuttuu vain yksi symboli? Jos lapsi ei huomaa heti, mikä puuttuu, pyydän häntä käymään läpi järjestyksessä vasemmalta oikealle sudokun yläpuolelle laittamansa symbolit.


2. Onko sudokussa 2 x 3 -aluetta (rajattu tummemmilla viivoilla), jolta puuttuu vain yksi symboli? Taas katsotaan sudokun yläpuolella olevat kortit järjestyksessä.


3. Seuraavaksi tarkastellaan joko riviä (vaaka tai pysty) tai aluetta, jolta puuttuu enemmän kuin yksi symboli. Lapsi ottaa sudokun yläpuolelta sudokun viereen ne symbolit, jotka puuttuvat tarkastelussa olevalta riviltä tai alueelta. Hän katsoo yksitellen, mihin voi laittaa minkäkin symbolin. Jos symboli käy kahteen paikkaan, sitä ei kannata laittaa vielä pelilaudalle.



Pienissä sudokuissa (4 x 4) lapsi oppii yllä kuvailemiani asioita kohdista 1 ja 2. Vaikka pienet sudokut sujuisivat hyvin, olen huomannut, että lapsi tarvitsee tukea isompien sudokujen teossa siinä vaiheessa, kun kohtien 1 ja 2 periaatteet eivät riitä.

Sudokuinnostuksen alussa lapset pyysivät minua aina pelin koottuaan tarkastamaan. Sittemmin olen neuvonut, miten sudoku tarkastetaan: katso vaakarivit järjestyksessä, että rivillä ei ole kahta samaa symbolia, sitten käy läpi pystyrivit.



Sudoku 6 x 6 FREE Printable


Esi- ja alkuopetuskansiostani Pinterestistä löytyy lisää materiaalia kouluun.


Huomasitko jo kevätjuhlakampausvinkin?

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kevätjuhlakampaus


Epäsymmetrinen hollantilainen letti


Tämä epäsymmetrinen letti tehdään kuten tavallinen hollantilainen letti, mutta yksi letin kolmesta osiosta on huomattavasti ohuempi kuin kaksi muuta. Kun hiuksia lisätään lettiin, ohueen osioon otetaan vain vähän hiuksia, jotta osio pysyy huomattavasti ohuempana kuin kaksi paksua osiota.

Kaksi paksua hiusosiota lätytetään eli nypitään reunoista leveämmäksi. Riippuu hiuslaadusta ja hiuspuuterin käytöstä, kuinka pian nyppiminen kannattaa tehdä. Joka tapauksessa suosittelen nyppimään letittäessä, sillä valmiin letin nyppiminen voi olla vaikeaa.

Letin voi myös tehdä vaikkapa pelkkiin etuhiuksiin tai kiertämään päätä. Tämä letti on nopea tehdä, mutta eikö olekin näyttävä?

Melko erinäköinen letti syntyy, kun hiukset jaetaan kolmeen osioon siten, että vain yksi osio on paksu ja kaksi ohutta. Paksu osio lätytetään leveämmäksi.


Valokuvasin keittiössä luonnonvalossa. Ystäväni Jaana oli mallinani ja piti isoa valkoista paperia taustana:



Valokuvausvinkki: Epäsymmetrinen hollantilainen letti



Näin kuvasin letin Hääräämö


maanantai 16. toukokuuta 2016

Taputusmittari








Tein jokaiselle eskariryhmäläiselleni taputusmittarin (voit tulostaa sen pdf:nä täältä), jonka laminoin ja teippasin pulpettiin. Se on aina esillä, joten sitä tulee käytettyä aika paljon. Samalla se toimii lukusuorana. Laitoin taputusmittariin ensi syksynä käyttöön otettavat numerot. 


Taputusmittarilla mitataan, kuinka monta tavua sanassa on. Lapset keksivät mielellään mitattavia sanoja. Oikealla kädellä aloitetaan ykkösestä, ja sanan joka tavulla taputetaan yhden luvun kohdalle. Sanomme tavutettavan sanan yhteen ääneen ta-vuit-tain. Kun taputamme koko ryhmä yhdessä, pyydän yleensä näyttämään tavumäärän sormilla taputuksen jälkeen. Jos vastauksissa on hajontaa, taputamme sanan uudestaan. Sanomme vielä lopuksi yhdessä ääneen tavumäärän. Lapset käyttävät taputusmittaria myös itsenäisesti, kun tarvitsee saada selville, kuinka monta tavua on jossain sanassa.






Lapset ovat innostuneet pelkästä sanojen mittaamisesta taputusmittarilla, mutta pelit tuovat paljon lisäintoa. Piirrän liitutaululle radan, jota pitkin kuljemme milloin minkäkin hahmo(je)n luo. Jaan ryhmän kahdeksi joukkueeksi, ja joukkueet valitsevat itselleen hahmon, jota siirrän pelatessa taputetun sanan tavumäärän verran. Oppilaat nostavat vuorollaan kuva-sanakortin, jonka mittaamme taputusmittarilla yhdessä (kuva-sanakortteja on kätevä tehdä Papunetin kuvatyökalulla). Olisi hyvä, jos lapset saisivat itse siirtää pelimerkkejä, mutta meidän ratamme luikertelee myös niin ylhäällä taululla, että vain minä yllän ylimpiin ruutuihin.


Kuva-sanakortteja ja taputusmittaria voidaan käyttää myös noppapeleissä nopan korvikkeina. Pelaaja etenee sen verran kuin sanassa on tavuja.






Lapset taputtavat myös pareittain. Molemmat nostavat pakasta kuva-sanakortin. He taputtavat yhdessä kummassakin kortissa olevan sanan. Lapsi, jonka sanassa on useampi tavu, saa molemmat kortit. Jos tavuja on yhtä monta, kortit laitetaan sivuun ja se, jonka seuraavassa sanassa on enemmän tavuja, saa nämäkin kortit. Lopuksi lapset laskevat saamansa kortit.



Taputusmittarin käytössä harjaantuu moni asia:

- puheen ja liikkeen yhdistäminen
- kehon keskiviivan ylitys (oikea käsi menee keskiviivan yli vasempaan reunaan 1:n kohdalle aina aloitettaessa)
- tavuttaminen (tavurajan hahmotus)
- lukusuunta (aloitetaan aina vasemmalta ja edetään oikealle)
- laskeminen
- lukujonon hallinta


Olemme käyttäneet taputusmittaria moneen muuhunkin:




Eskarilaiseni ompelivat käsin nopan valitsemansa värisistä askarteluhuovista. Taputusmittari oli apuna nopan silmälukujen leikkaamisessa. Lapset hahmottivat hyvin, kuinka paljon pieniä huopaympyröitä täytyi leikata, kun he laittoivat ympyrät taputusmittariin.



Lapset ovat lajitelleet Heureka-kirjasta monistamiani lukumääräkortteja taputusmittariin.



Löysin luokkani kaapista mahdollisesti jonkun edeltäjäni tekemiä sanallisia matematiikan tehtäviä laminoituina, esim. "Heinikossa on 5 sammakkoa. Sinne loikki 4 lisää. Kuinka monta sammakkoa on heinikossa?". Lapset laittavat kortin oikean luvun kohdalle.



Olemme käyttäneet taputusmittaria koko kevätlukukauden. Se vaikuttaa monikäyttöisyydessään oikein toimivalta välineeltä.


Sain idean taputusmittariin puheterapeuttiystävältäni Aulilta. En tiedä, kuka on sen keksinyt alunperin.


maanantai 9. toukokuuta 2016

Sydäntossut vanhoista farkuista






Ompelin kotitossut puhki kuluneista farkuista ja tein niihin sydänkoristeet. Jotta sain sydänten reunan rispaantumaan, pesin alikeompeluna ompelemani sydämet pesukoneessa ennen tossujen kasaan ompelua. Kohdistin farkkujen tikatun sivusauman tossunsuulle koristeeksi.





Täältä Muoniosta oli lähteny joesta jäät sillä aikaa, kun olimme reissussa menneenä viikonloppuna. Isoja, ainakin sadan metrin mittaisia, jäälauttoja on lipunut tänään kohti etelää. Takapihammekin alkaa olla sula. Päivisin on ollut aika lämmintä, mutta villasukat tossuissa eivät ole liiottelua. Sen sijaan yötön yö alkaa pian. Nyt päivän pituus on 19 tuntia 23 minuuttia, eikä keskiyökään ole pimeä.




Tein nämä tossut samalla kaavalla kuin aiemin ompelemani farkkutossut.


maanantai 2. toukokuuta 2016

Kirjainmaa eskarissa





Tein eskarimme yläkertaan kirjainmaan, jossa kerrattiin kirjaimia pistetyöskentelynä. Aiemmin samassa tilassa on ollut matikkamaa ja lukumäärätemppurata.


Nallejen laastarointiin tulostin materiaalit TotSchooling-sivustolta. Olemme työskennelleet nallejen parissa näin: Yksi lapsi saa nallen, jossa on aakkosten alkupään kirjaimet. Toinen lapsi ottaa nallen, johon on painettu aakkosten loppupään kirjaimet. Kolmas lapsi on apteekkari, jolla on purkissa laastareita. 

Apteekkari nostaa yhden laastarin ja sanoo, mikä kirjain siinä on. Se lapsi, jonka nallessa on tuo kirjain, ilmaisee itsensä ja saa laastarin ja laittaa sen saman kirjaimen päälle. Jos apteekkari ei tunne kirjainta, hän näyttää sitä muille ryhmäläisille, jotka kertovat, mikä kirjain on kyseessä. Jokainen lapsi haluaa apteekkariksi, joten kun nallet on laastaroitu, vaihdetaan rooleja. Jos lapsia on ryhmässä neljä, kaksi lasta ovat apteekkareita ja nostavat laastareita vuorottellen.


Samalla idealla voidaan pelata pitsapeliä.




Enlanninkielisistä materiaaleista löytyy valikoiden käyttökelpoisia kirjainharjoituksia suomenkielisille. Lampun, elefantin ja saksien alkukirjain on kummassakin kielessä sama. Tulostin nämä kirjaimet muovailuvahakirjaimien alustoiksi. En löydä valitettavasti osoitetta, josta löysin nämä.





Bingon pelaajat ottavat kukin 25 pelimerkkiä eli maitopurkin korkkia. Bingoemäntä tai -isäntä nostaa purkista yhden kirjaimen ja sanoo sen ääneen. Muut pelaajat peittävät pelimerkillä tuon kirjaimen omasta ruudukostaan. Kirjainlappu laitetaan pöydälle esille. Jos bingoisäntä tai -emäntä ei tunne kirjainta, hän näyttää sen pelaajille, jotka kertovat kirjaimen nimen. Kun lapsi saa viiden suoran, hän huutaa "Bingo!". 

Meillä lapset haluavat täyttää korkeilla koko ruudukon, joten peli jatkuu jonkun tovin. Vaikuttaa, että kolmen hengen ryhmä on paras tähän peliin. Jokainen haluaa olla bingoemäntä tai -isäntä, niin peli kestää melko kauan, jos pelikierroksia otetaan enemmän.


Olemme pelanneet tätä bingoa luokassa opettajajohtoisesti, mutta lapset saavat enemmän harjoitusta, kun pelaavat keskenään. Aikuisen on yleensä hyvä olla lähettyvillä tarkkailemassa peliä, kuten monissa muissakin peleissä.

Voit tulostaa neljä erilaista bingopohjaa täältä.



Kirjainmaassa pelattiin läpsyä kirjainkorteilla kolmen tai neljän hengen ryhmissä. Lapset levittävät kymmenen kirjainkorttia lattialle. Jokainen lapsista saa olla vuorollaan pelinjohtaja. Johtaja pitää huolen, että pelaajat ovat alkuasennossa eli kädet polvilla, kun hän sanoo yhden kirjaimen nimen. Pelaajat vievät käden kirjaimen päälle niin pian kuin mahdollista. Tavoitteena on saada mahdollisimman monta kirjainta.


Jos kaikki pelaajat eivät tunne kaikkia kirjaimia, lattialle levitetyt kirjaimet nimetään ennen pelin aloitusta.





Tulostin Connect the dots -tehtäviä BigActivities-sivustolta. Siellä on paljon yhdistä pisteestä pisteeseen -tehtäviä eri aihepiireistä. Kirjainmaahan valitsin aakkosten yhdistelyt isoilla kirjaimilla. Kuvista saa myös tavallisen 1, 2, 3 -version, parilliset ja parittomat luvut sekä aakkoset isoilla että pienillä kirjaimilla. Koirakuva on education.com-sivulta.


Laitoin tehtävämonisteet muovitaskuun. Lapset yhdistivät pisteet taikakynällä eli vesiliukoisella piirtoheitintussilla, joka on kätevä pyyhkiä vähän kostutetulla käsipyyhepaperilla.




Lapset kokosivat aakkospalapelejä, joita löydät tulostettavassa muodossa täältä. Tätä ja edellisestä tehtävää tehdessä
 laulettiin paljon aakkoslaulua Tuiki tuiki tähtösen sävelellä. Seinällä on hyvä olla aakkoset myös.




Kirjainmaassa ratkottiin myös laatimiani laminoituja kirjain- ja muotosudokuja (klik). Sudokut ovat senkin puoleen käteviä, että lapset voivat tarkastaa ne itse. Viime aikoina olemme opetelleet katsomaan, onko ylimmällä vaakarivillä kahta samaa kirjainta ja jatkamme järjestyksessä jokaisen rivin. Vielä lopuksi katsotaan pystyrivit rivi kerrallaan.



Esi- ja alkuopetus -kansiostani Pinterestistä löytyy lisää ideoita mm. kirjainten harjoitteluun.





maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kirjain- ja numerosudoku pdf







Eskariryhmässäni on tehty paljon sudokuja tämän talven aikana. Jotkut lapset ovat tehneet kynällä paperille 4 x 4 -kokoisia numerosudokuja. Pääosin olemme ratkoneet kuvasudokuja, joita koulunkäyntiavusta Päivi on laminoinut ja leikannut oikein urakalla. Hänelle iso kiitos myös muun materiaalin työstämisestä! Hiljattain tein kirjain- ja numerosudokuja, jotka ovat jo päässeet käyttöön. 







Edit: Tämän postauksen kaikki kirjain- ja numerosudokut ladattavissa yhtenä tiedostona Teachers Pay Teachers -sivustolta.






















Laminoidut sudokut ovat siitä käteviä, että jos tulee virhe, peli on helppo aloittaa alusta. Lisäksi lapsilla on motivaatiota tehdä samaa sudokua eri päivinä.







Tulostin sudokut eri värisille papereille, jotta palat eivät sekoitu.



Aiemmin tekemäni nuottisudokun löydät täältä.



Liityin Teachers Pay Teachers -sivustoon, jossa opettajat ympäri maailmaa jakavat opetusmateriaalia yms. Osa materiaalista on maksutonta. Edit: Laitoin nämä kirjain- ja numerosudokut sinne yhtenä tiedostona. 

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kävi kettu keskiviikkona




"Kävi Kaukolla kavereita aina, kävi mato maanantaina..."


Olemme harjoitelleet eskarissa viikonpäiviä muun muassa Kaukon kaverit -lorun avulla. Löysin Rovaniemeltä Ottobrelta Lillestoffin kettutrikoota ja tein siitä keskiviikkopaidan (Autumn Mood, Ottobre 5/2013). Samalla kaavalla olen tehnyt mm. maastotunikan. Saan palautetta, jos minulla ei ole joskus keskiviikkona oikeaa paitaa.

Yllä olevan kuvan farkkutossut näet tarkemmin täältä.




Lapset kyselivät, onko minulla matopaitaa. Tein maanantaipaidan vanhasta t-paidasta kertakäyttöisellä kumipainatuksella, ohjeen löydät täältä. Pesun jälkeen tein paitaan uuden madon. Oli siinä ihmettelemistä, kun mato oli kutistunut ja luikerrellut paidan helmaan. Tällainen kumipainatus ei pysy kovin hyvin joustavassa neuloksessa, niin minulla ei ole ollut matopaitaa joka maanantai.




Yhden eskarilaisen mielestä minulla kuuluisi olla perjantaisin keltainen paita. Kerroin, että minulla ei taida olla keltaisia paitoja. Hän vinkkasi, että ottaisin keltaista kangasta ja ompelisin. Huvitti, kun hän ei ehdottanut ostamista.


Kaukon kavereista liikkuu monenlaista versiota enkä ole saanut selville, mistä loru on saanut alkunsa. Ensimmäisen kerran kuulin siitä Eskariopen eväspussi -Facebook-ryhmässä. Olen käyttänyt sellaista versiota, jossa kaikki vieraat ovat eläimiä:


Kävi Kaukolla kavereita aina, kävi mato maanantaina.
Kävi Kaukolla kavereita aina, kävi tiikeri tiistaina.
...kävi kettu keskiviikkona.
...kävi torakka torstaina.
...kävi pelikaani perjantaina.
...kävi lammas lauantaina.
...kävi susi sunnuntaina.


Kaikki taputtavat perussykkeen esim. käsillä reisiin, ja ope sanoo "Kävi Kaukolla kavereita aina", ja lapset toistavat jne.





Olemme askarrelleet viikonpäiviin liittyviä eläimiä. Syksyllä hittiaktiviteetti oli madon leikkaus A4-kokoisesta paperista. Lapset leikkasivat kapeaa suikaletta paperin reunasta kääntyen kulmassa viereisen reunan suuntaan. Mittasimme, mihin asti mikäkin mato yltää luokan ovelta. Kerran lapset keksivät liimata matoja yhteen tehden samalla eskarin ennätyksen. Aluksi syntyi monia vauvamatoja (joista yksi muistuttaa maanantaista taululla), mutta leikkaustaitojen kehittyessä madoilla alkoi olla mittaa aika reilusti.




Tulostin tiikerin education.com-sivustolta. Peitin tekstit ja kirjoitin suomeksi, millä värillä mikäkin numero väritetään.


Teimme origamina ketun. (Note to self: valitse seuraavalla kerralla helpompi taittelu!). Origami Club -sivustolla on paljon hyviä origamiohjeita, ohjeet myös animoituina.

Torakka- ja pelikaaniaskartelua en keksinyt enkä löytänyt mistään, niin annoin nämä eläimet lapsille värityskuvina.

Lampaan teetin yhdistä pisteestä pisteeseen -tehtävänä. Tulostin lampaan Activity Villagesta.

Lupasin lapsille myös susiaskartelun. Kun sitä ei alkanut kuulua, yksi ryhmäläiseni piirsi suden ja leikkasi sen ääriviivoja myöten ja pyysi laittamaan taululle.


Kuulisin mielelläni kommenttikentässä, mitä Kaukon kavereiden aiheisia askarteluja tai muita aktiviteettaja olette tehneet.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Nutukkaat eli karvakengät




Tänä talvena tekemäni nutukkaat ovat päässeet käyttöön kovilla pakkasilla sekä tunturissa. Aiemmin olen lainannut pari kertaa yhden ystäväni nutukkaita. Nutukkaat ovat lämpöiset ja ihanan pehmeät jalassa, kuin kävelisi sukkasillaan.


Nutukkaat eli karvakengät ommellaan käsin poron koipinahasta. Nutukaspariin tarvitsin yhden poron koivet, siis neljästä jalasta saatavat taljat. Perinteisesti nutukkaiden sisälle on laitettu lämmikkeeksi kuivattua heinää, mistä tulee nimi heinäkenkä. Minä laitoin vain kärkeen heinästä pyörittelemiäni palloja. Tein nutukkaisiin villapohjalliset ja lisäksi olen pitänyt niissä myös kaupasta ostettuja pohjallisia.



Kudoin nutukkaisiini paulat, jotta kengät saa sidottua jalkaan tiukasti eikä varresta mene lunta sisään. Paulojen vuoksi karvasin varren yläosan eli leikkasin karvat pois varren yläosasta.



Ajattelin etukäteen, että paulan kutominen olisi helppoa, sillä sehän on kuin kankaankudontaa yksinkertaisimmillaan. Vaikka ymmärrän kangaspuiden toimintaa, ei paulan kutominen itse järkeillen oikein sujunut aluksi. Purin paljon, mutta purkaminenkin oli vaikeaa ja tosi hidasta, sillä villalangan kuidut menivät hankalasti sotkuun. Yli puolen metrin jälkeen käsiala alkoi tasoittua ja nauhasta tuli melko tasalevyistä.

Olin suunnitellut tekeväni siksak-kuvion nauhan keskelle, mutta nauhan pitämisessä tasalevyisenä oli riittävästi haastetta. Aivan lopun nauhasta tein kurssilla, ja opettaja näytti, miten kuviolangat poimitaan. Minulla on kuviota pieni pätkä toisen nutukkaan paulassa.



Pidin nutukkaita pääsiäisenä ollessamme pari päivää pienellä porukalla Pohjois-Ruotsissa Rostolla, Kilpisjärven lähellä. Siskoni otti siellä tämän kuvan nutukkaistani pilkkireissulla. Nutukkaat jalassa ei kärsi kairata, sillä ne eivät kestä vettä. No, mie en muutenkaan ruukaa kairata. Noilla seuduilla jään paksuus on noin yksi metri. Meillä on aina mukana kairan jatkovarsi, mutta sitä ei tarvittu tällä kertaa. Kuvia viime vuoden reissulta samoille alueille näet täältä.


Tein nämä nutukkaat viime marraskussa alkaneella nutukaskurssilla täällä Muoniossa. Kurssin järjesti Saamelaisalueen koulutuskeskus, ja opettajana oli Inger-Anni Palojärvi.



Poron koipinahkojen näskääminen 
oli melko työlästä.

Poron koivista ei jää juurikaan hukkapaloja.

Parkitsin koipinahat pajun kuoresta 
tehdyllä parkkinesteellä.


Ompelin nutukkaat suonilangalla käsin.


Yhden kurssilaisen melkein valmiit nutukkaat

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kuvisideoita: Kuva-analyysi ja viikon kuva




Olen teettänyt kuva-analyysiä polarisoivalla menetelmällä paljon ammattiopistossa, ja joitain kertoja myös yläkoulussa ja lukiossa. Se on mielestäni hyvä tapa saada oppilaat puhumaan kuvista. Hieman arkaillen otin saman menetelmän käyttöön eskarissa, mutta sehän toimi yllättävän hyvin pikkuoppilailla. Taiteentuntemuksen lisäksi siinä tulee harjoiteltua myös tarinankerrontaa ja luokittelua.

Levitin kuvia taidemaalauksista luokan lattialle. Kuvat ovat pääosin viime vuosikymmeniltä painottuen lappilaiseen taiteeseen. Jokunen yksittäinen klassikko on 1800-luvun puolelta. Tähän harjoitukseen käy mm. taidepostikortit sekä esitteistä ja kalentereista leikatut taidekuvat. Olen kuullut monen kehuvan Ateneumin Taidepakkaa. Se sopii tähän myös.

Kun lapset tulivat luokkaan, he alkoivat katsella kuvia innoissaan. Annoin heidän tarkastella ja kommentoida kuvia vähän aikaa. Se on tämän työskentelyn ensimmäinen vaihe.

Jaoin lapset kolmen tai neljän hengen ryhmiin. Ryhmissä lapset sopivat, millä perustella ottavat kuvia lattialta. Kerroin, että teema voi olla esimerkiksi sininen, ilo tai eläin. He löysivät paljon keksimäänsä teemaan liittyviä kuvia.





Kuvat levitettiin kunkin ryhmän pöydälle. Ohjeistin tarkastelemaan kuvia ja katsomaan, mitä yhtäläisyyksiä kuvissa on. Seuraavaksi he keskustelivat siitä, millä tavalla kuvat eroavat toisistaan.

Pyysin valitsemaan teeman kannalta tärkeimmät kuvat ja viemään loput takaisin lattialle. Seuraava vaihe oli käydä hakemassa lisää kuvia, jotka sopivat ryhmän valitsemaan aiheeseen (saattaa kuulostaa edestakaisin veivaamiselta, mutta kokemukseni mukaan toimii). Seuraavaksi lapset keskustelivat yksittäisten kuvien herättämistä tunteista ja ajatuksista.


Sitten lapset keksivät kuvista tarinan ja kertoivat tarinan minulle. Isommilla oppilailla olen teettänyt vain yhden tarinan, mutta eskarissa tarinoita syntyi paljon. Lapset sekoittivat kuvat ja laittoivat ne uuteen järjestykseen. Koko ryhmä kokoontui kuuntelemaan jokaisen ryhmän yhden tarinan.


Ohjeistin lapsia valitsemaan kaksi kuvaa jokaiselle ryhmänsä jäsenelle ja viemään loput kuvat pois. Lapset saivat kertoa koko ryhmälle, miksi valitsivat juuri ne kaksi kuvaa. Minä kerroin lyhyesti lasten valitsemista teoksista ja niiden tekijöistä.


Olin ajatellut, että 60-minuuttisen työskentelyajan loppupuoliskolla aloittaisimme oman tuotoksen tekemisen tarkastelemiemme kuvien pohjalta. Siirsin kuitenkin piirustuksen aloittamisen seuraavaan kertaan, koska keskustelu kuvista oli vilkasta.



Seuraavalla viikolla kiinnitin sinitarralla lapsen valitsemat kaksi maalausta pulpetin reunaan. Lapsen tehtävänä oli piirtää öljypastelliliiduilla kuva, jonka kanssa kaksi kuvaa muodostavat tarinan. Kuvan tausta maalattiin vesiväreillä. Kummallakin tekniikalla rohkaisin lapsia sekoittamaan värejä. Aiemmin olemme harjoitelleet värinsekoitusta pullopeiteväreillä ja muovailuvahalla.



Reidar Särestöniemi: Huurrekoivikko

Otin käyttöön viikon kuva -käytännön. Laitan joka maanantai esille yhden kuvan tunnetusta maalauksesta ja kerron muutamalla lauseella taiteilijasta ja teoksesta. Viikon kuvat ovat pääosin kuva-analyysissä tarkastelemiamme kuvia. Lapset muistavat kuvat hyvin, ja joka kuvan kohdalla joku huikkaa esimerkiksi, että tämä oli yksi niistä meidän ryhmän valitsemista oudoista kuvista (viime vuosikymmeninä tehdyistä teoksista moni pääsi oppilaiden outo-kategoriaan).

Maanantaisin siirrän edellisen viikon kuvan toiselle seinälle, johon kerään kaikki viikon kuvana olleet kuvat teostietoineen.