maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kirjain- ja numerosudoku pdf





Eskariryhmässäni on tehty paljon sudokuja tämän talven aikana. Jotkut lapset ovat tehneet kynällä paperille 4 x 4 -kokoisia numerosudokuja. Pääosin olemme ratkoneet kuvasudokuja, joita koulunkäyntiavusta Päivi on laminoinut ja leikannut oikein urakalla. Hänelle iso kiitos myös muun materiaalin työstämisestä! Hiljattain tein kirjain- ja numerosudokuja, jotka ovat jo päässeet käyttöön. 




























Laminoidut sudokut ovat siitä käteviä, että jos tulee virhe, peli on helppo aloittaa alusta. Lisäksi lapsilla on motivaatiota tehdä samaa sudokua eri päivinä.







Tulostin sudokut eri värisille papereille, jotta palat eivät sekoitu.


  • Liityin Teachers Pay Teachers -sivustoon, jossa opettajat ympäri maailmaa jakavat opetusmateriaalia yms. Osa materiaalista on maksutonta. Laitoin nämä kirjain- ja numerosudokut sinne yhtenä tiedostona. Tiedosto löytyy myös Alakoulun aarreaitan Aittaboxin kohdasta Open boxi otsikon Pelit ja leikit alta. Kumpikin sivusto vaatii kirjautumisen.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kävi kettu keskiviikkona





"Kävi Kaukolla kavereita aina, kävi mato maanantaina..."


Olemme harjoitelleet eskarissa viikonpäiviä muun muassa Kaukon kaverit -lorun avulla. Löysin Rovaniemeltä Ottobrelta Lillestoffin kettutrikoota ja tein siitä keskiviikkopaidan (Autumn Mood, Ottobre 5/2013). Samalla kaavalla olen tehnyt mm. maastotunikan. Saan palautetta, jos minulla ei ole joskus keskiviikkona oikeaa paitaa.

Yllä olevan kuvan farkkutossut näet tarkemmin täältä.




Lapset kyselivät, onko minulla matopaitaa. Tein maanantaipaidan vanhasta t-paidasta kertakäyttöisellä kumipainatuksella, ohjeen löydät täältä. Pesun jälkeen tein paitaan uuden madon. Oli siinä ihmettelemistä, kun mato oli kutistunut ja luikerrellut paidan helmaan. Tällainen kumipainatus ei pysy kovin hyvin joustavassa neuloksessa, niin minulla ei ole ollut matopaitaa joka maanantai.




Yhden eskarilaisen mielestä minulla kuuluisi olla perjantaisin keltainen paita. Kerroin, että minulla ei taida olla keltaisia paitoja. Hän vinkkasi, että ottaisin keltaista kangasta ja ompelisin. Huvitti, kun hän ei ehdottanut ostamista.


Kaukon kavereista liikkuu monenlaista versiota enkä ole saanut selville, mistä loru on saanut alkunsa. Ensimmäisen kerran kuulin siitä Eskariopen eväspussi -Facebook-ryhmässä. Olen käyttänyt sellaista versiota, jossa kaikki vieraat ovat eläimiä:


Kävi Kaukolla kavereita aina, kävi mato maanantaina.
Kävi Kaukolla kavereita aina, kävi tiikeri tiistaina.
...kävi kettu keskiviikkona.
...kävi torakka torstaina.
...kävi pelikaani perjantaina.
...kävi lammas lauantaina.
...kävi susi sunnuntaina.


Kaikki taputtavat perussykkeen esim. käsillä reisiin, ja ope sanoo "Kävi Kaukolla kavereita aina", ja lapset toistavat jne.





Olemme askarrelleet viikonpäiviin liittyviä eläimiä. Syksyllä hittiaktiviteetti oli madon leikkaus A4-kokoisesta paperista. Lapset leikkasivat kapeaa suikaletta paperin reunasta kääntyen kulmassa viereisen reunan suuntaan. Mittasimme, mihin asti mikäkin mato yltää luokan ovelta. Kerran lapset keksivät liimata matoja yhteen tehden samalla eskarin ennätyksen. Aluksi syntyi monia vauvamatoja (joista yksi muistuttaa maanantaista taululla), mutta leikkaustaitojen kehittyessä madoilla alkoi olla mittaa aika reilusti.




Tulostin tiikerin education.com-sivustolta. Peitin tekstit ja kirjoitin suomeksi, millä värillä mikäkin numero väritetään.


Teimme origamina ketun. (Note to self: valitse seuraavalla kerralla helpompi taittelu!). Origami Club -sivustolla on paljon hyviä origamiohjeita, ohjeet myös animoituina.

Torakka- ja pelikaaniaskartelua en keksinyt enkä löytänyt mistään, niin annoin nämä eläimet lapsille värityskuvina.

Lampaan teetin yhdistä pisteestä pisteeseen -tehtävänä. Tulostin lampaan Activity Villagesta.

Lupasin lapsille myös susiaskartelun. Kun sitä ei alkanut kuulua, yksi ryhmäläiseni piirsi suden ja leikkasi sen ääriviivoja myöten ja pyysi laittamaan taululle.


Kuulisin mielelläni kommenttikentässä, mitä Kaukon kavereiden aiheisia askarteluja tai muita aktiviteettaja olette tehneet.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Nutukkaat eli karvakengät


Tänä talvena tekemäni nutukkaat ovat päässeet käyttöön kovilla pakkasilla sekä tunturissa. Aiemmin olen lainannut pari kertaa yhden ystäväni nutukkaita. Nutukkaat ovat lämpöiset ja ihanan pehmeät jalassa, kuin kävelisi sukkasillaan.


Nutukkaat eli karvakengät ommellaan käsin poron koipinahasta. Nutukaspariin tarvitsin yhden poron koivet, siis neljästä jalasta saatavat taljat. Perinteisesti nutukkaiden sisälle on laitettu lämmikkeeksi kuivattua heinää, mistä tulee nimi heinäkenkä. Minä laitoin vain kärkeen heinästä pyörittelemiäni palloja. Tein nutukkaisiin villapohjalliset ja lisäksi olen pitänyt niissä myös kaupasta ostettuja pohjallisia.



Kudoin nutukkaisiini paulat, jotta kengät saa sidottua jalkaan tiukasti eikä varresta mene lunta sisään. Paulojen vuoksi karvasin varren yläosan eli leikkasin karvat pois varren yläosasta.



Ajattelin etukäteen, että paulan kutominen olisi helppoa, sillä sehän on kuin kankaankudontaa yksinkertaisimmillaan. Vaikka ymmärrän kangaspuiden toimintaa, ei paulan kutominen itse järkeillen oikein sujunut aluksi. Purin paljon, mutta purkaminenkin oli vaikeaa ja tosi hidasta, sillä villalangan kuidut menivät hankalasti sotkuun. Yli puolen metrin jälkeen käsiala alkoi tasoittua ja nauhasta tuli melko tasalevyistä.

Olin suunnitellut tekeväni siksak-kuvion nauhan keskelle, mutta nauhan pitämisessä tasalevyisenä oli riittävästi haastetta. Aivan lopun nauhasta tein kurssilla, ja opettaja näytti, miten kuviolangat poimitaan. Minulla on kuviota pieni pätkä toisen nutukkaan paulassa.



Pidin nutukkaita pääsiäisenä ollessamme pari päivää pienellä porukalla Pohjois-Ruotsissa Rostolla, Kilpisjärven lähellä. Siskoni otti siellä tämän kuvan nutukkaistani pilkkireissulla. Nutukkaat jalassa ei kärsi kairata, sillä ne eivät kestä vettä. No, mie en muutenkaan ruukaa kairata. Noilla seuduilla jään paksuus on noin yksi metri. Meillä on aina mukana kairan jatkovarsi, mutta sitä ei tarvittu tällä kertaa. Kuvia viime vuoden reissulta samoille alueille näet täältä.


Tein nämä nutukkaat viime marraskussa alkaneella nutukaskurssilla täällä Muoniossa. Kurssin järjesti Saamelaisalueen koulutuskeskus, ja opettajana oli Inger-Anni Palojärvi.



Poron koipinahkojen näskääminen 
oli melko työlästä.

Poron koivista ei jää juurikaan hukkapaloja.

Parkitsin koipinahat pajun kuoresta 
tehdyllä parkkinesteellä.


Ompelin nutukkaat suonilangalla käsin.


Yhden kurssilaisen melkein valmiit nutukkaat

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kuvisideoita: Kuva-analyysi ja viikon kuva



Kuva-analyysi: Taidekuvien tarkastelu


Olen teettänyt kuva-analyysiä paljon ammattiopistossa, ja joitain kertoja myös yläkoulussa ja lukiossa. Tämä työskentelytapa on mielestäni hyvä keino saada oppilaat puhumaan kuvista. Hieman arkaillen otin saman menetelmän käyttöön eskarissa, mutta sehän toimi yllättävän hyvin pikkuoppilailla. Taiteentuntemuksen lisäksi siinä tulee harjoiteltua myös tarinankerrontaa ja luokittelua.


Levitin kuvia taidemaalauksista luokan lattialle. Kuvat ovat pääosin viime vuosikymmeniltä painottuen lappilaiseen taiteeseen. Jokunen yksittäinen klassikko on 1800-luvun puolelta. Tähän harjoitukseen käy mm. taidepostikortit sekä esitteistä ja kalentereista leikatut taidekuvat. Olen kuullut monen kehuvan Ateneumin Taidepakkaa. Se sopii tähän myös.

Kun lapset tulivat luokkaan, he alkoivat katsella kuvia innoissaan. Annoin heidän tarkastella ja kommentoida kuvia vähän aikaa. Se on tämän työskentelyn ensimmäinen vaihe.


Jaoin lapset kolmen tai neljän hengen ryhmiin. Ryhmissä lapset sopivat, millä perustella ottavat kuvia lattialta. Kerroin, että teema voi olla esimerkiksi sininen, ilo tai eläin. He löysivät paljon keksimäänsä teemaan liittyviä kuvia.



Kuva-analyysi: Taidekuvien lajittelu


Kuvat levitettiin kunkin ryhmän pöydälle. Ohjeistin tarkastelemaan kuvia ja katsomaan, mitä yhtäläisyyksiä kuvissa on. Seuraavaksi he keskustelivat siitä, millä tavalla kuvat eroavat toisistaan.


Pyysin valitsemaan teeman kannalta tärkeimmät kuvat ja viemään loput takaisin lattialle. Seuraava vaihe oli käydä hakemassa lisää kuvia, jotka sopivat ryhmän valitsemaan aiheeseen (saattaa kuulostaa edestakaisin veivaamiselta, mutta kokemukseni mukaan toimii). Seuraavaksi lapset keskustelivat yksittäisten kuvien herättämistä tunteista ja ajatuksista.


Sitten lapset keksivät kuvista tarinan ja kertoivat tarinan minulle. Isommilla oppilailla olen teettänyt vain yhden tarinan, mutta eskarissa tarinoita syntyi paljon. Lapset sekoittivat kuvat ja laittoivat ne uuteen järjestykseen. Koko ryhmä kokoontui kuuntelemaan jokaisen ryhmän yhden tarinan.


Ohjeistin lapsia valitsemaan kaksi kuvaa jokaiselle ryhmänsä jäsenelle ja viemään loput kuvat pois. Lapset saivat kertoa koko ryhmälle, miksi valitsivat juuri ne kaksi kuvaa. Minä kerroin lyhyesti lasten valitsemista teoksista ja niiden tekijöistä.


Olin ajatellut, että 60-minuuttisen työskentelyajan loppupuoliskolla aloittaisimme oman tuotoksen tekemisen tarkastelemiemme kuvien pohjalta. Siirsin kuitenkin piirustuksen aloittamisen seuraavaan kertaan, koska keskustelu kuvista oli vilkasta.



Oma kuvallinen tuotos muodostamaan tarina kahden kuvan kanssa

Seuraavalla viikolla kiinnitin sinitarralla lapsen valitsemat kaksi maalausta pulpetin reunaan. Lapsen tehtävänä oli piirtää öljypastelliliiduilla kuva, jonka kanssa kaksi kuvaa muodostavat tarinan. Kuvan tausta maalattiin vesiväreillä. Kummallakin tekniikalla rohkaisin lapsia sekoittamaan värejä. Aiemmin olemme harjoitelleet värinsekoitusta pullopeiteväreillä ja muovailuvahalla.




Viikon kuva



Viikon kuva
Reidar Särestöniemi: Huurrekoivikko

Otin käyttöön viikon kuva -käytännön. Laitan joka maanantai esille yhden kuvan tunnetusta maalauksesta ja kerron muutamalla lauseella taiteilijasta ja teoksesta. Viikon kuvat ovat pääosin kuva-analyysissä tarkastelemiamme kuvia. Lapset muistavat kuvat hyvin, ja joka kuvan kohdalla joku huikkaa esimerkiksi, että tämä oli yksi niistä meidän ryhmän valitsemista oudoista kuvista (viime vuosikymmeninä tehdyistä teoksista moni pääsi lasten outo-kategoriaan).


Maanantaisin edellisen viikon kuva siirretään toiselle seinälle, johon kerätään kaikki viikon kuvana olleet kuvat teostietoineen.