sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Nutukkaat eli karvakengät


Tänä talvena tekemäni nutukkaat ovat päässeet käyttöön kovilla pakkasilla sekä tunturissa. Aiemmin olen lainannut pari kertaa yhden ystäväni nutukkaita. Nutukkaat ovat lämpöiset ja ihanan pehmeät jalassa, kuin kävelisi sukkasillaan.


Nutukkaat eli karvakengät ommellaan käsin poron koipinahasta. Nutukaspariin tarvitsin yhden poron koivet, siis neljästä jalasta saatavat taljat. Perinteisesti nutukkaiden sisälle on laitettu lämmikkeeksi kuivattua heinää, mistä tulee nimi heinäkenkä. Minä laitoin vain kärkeen heinästä pyörittelemiäni palloja. Tein nutukkaisiin villapohjalliset ja lisäksi olen pitänyt niissä myös kaupasta ostettuja pohjallisia.



Kudoin nutukkaisiini paulat, jotta kengät saa sidottua jalkaan tiukasti eikä varresta mene lunta sisään. Paulojen vuoksi karvasin varren yläosan eli leikkasin karvat pois varren yläosasta.



Ajattelin etukäteen, että paulan kutominen olisi helppoa, sillä sehän on kuin kankaankudontaa yksinkertaisimmillaan. Vaikka ymmärrän kangaspuiden toimintaa, ei paulan kutominen itse järkeillen oikein sujunut aluksi. Purin paljon, mutta purkaminenkin oli vaikeaa ja tosi hidasta, sillä villalangan kuidut menivät hankalasti sotkuun. Yli puolen metrin jälkeen käsiala alkoi tasoittua ja nauhasta tuli melko tasalevyistä.

Olin suunnitellut tekeväni siksak-kuvion nauhan keskelle, mutta nauhan pitämisessä tasalevyisenä oli riittävästi haastetta. Aivan lopun nauhasta tein kurssilla, ja opettaja näytti, miten kuviolangat poimitaan. Minulla on kuviota pieni pätkä toisen nutukkaan paulassa.



Pidin nutukkaita pääsiäisenä ollessamme pari päivää pienellä porukalla Pohjois-Ruotsissa Rostolla, Kilpisjärven lähellä. Siskoni otti siellä tämän kuvan nutukkaistani pilkkireissulla. Nutukkaat jalassa ei kärsi kairata, sillä ne eivät kestä vettä. No, mie en muutenkaan ruukaa kairata. Noilla seuduilla jään paksuus on noin yksi metri. Meillä on aina mukana kairan jatkovarsi, mutta sitä ei tarvittu tällä kertaa. Kuvia viime vuoden reissulta samoille alueille näet täältä.


Tein nämä nutukkaat viime marraskussa alkaneella nutukaskurssilla täällä Muoniossa. Kurssin järjesti Saamelaisalueen koulutuskeskus, ja opettajana oli Inger-Anni Palojärvi.



Poron koipinahkojen näskääminen 
oli melko työlästä.

Poron koivista ei jää juurikaan hukkapaloja.

Parkitsin koipinahat pajun kuoresta 
tehdyllä parkkinesteellä.


Ompelin nutukkaat suonilangalla käsin.


Yhden kurssilaisen melkein valmiit nutukkaat

11 kommenttia:

Tiina Siskonpaneelisoppaa kirjoitti...

Oi <3. Tuommoiselle kurssille kun pääsisi itsekin.

Laura kirjoitti...

Toivotaan, että pääset! :) Meidän kurssi ainakin oli tosi mukava.

Nelli L kirjoitti...

Vau, onpa upeat. Hienoa, että tällaisia kursseja on.

Laura kirjoitti...

Kiitos Nelli!

Johanna Ahon laidalla kirjoitti...

Siis Vau! Tuollaiset kun osaisi tehdä. Upeeta,mahtavaa!

Emileitha/Tarja kirjoitti...

Ompas ne ihanat..menee haluan listalle

Laura kirjoitti...

Kiitos Johanna ja Tarja! Nämä ovat kyllä tosi miellyttävät kengät.

Marle kirjoitti...

En ole tainnut tuollaisia ennen nähdä. Valtavan hienot! Ja vielä itse tehtynä ihan parhaat. Tekemiseen menee varmasti monia kymmeniä tunteja kaikkine vaiheineen. Etelässä ei tänä talvena olisi ollut nutukkaille käyttöä.

Hanna Mi kirjoitti...

Perinnekäsityöt kiehtovat paljon. On mahtavaa, että niitä halutaan säilyttää ja opettaa eteenpäin. Hienot nutukkaat teit!

Laura kirjoitti...

Kiitos Marle ja Hanna! Kyllä näiden nutukkaiden tekemiseen meni tosiaan jokunen kymmenen tuntia, lisäksi paulat. Kokemus toisi toki paljon nopeutta.

Krista kirjoitti...

Tosi upeat!