lauantai 30. huhtikuuta 2011

Arvonta suoritettu + tunnustus

Onnea Kiukkuiita, Sinikka ja Sirkka! Onni suosi teitä Hääräämön arvonnassa. Kiukkuiita saa aloituspakkauksen lehmämuistipeliin. Sinikka ja Sirkka saavat kumpikin toivomansa eteläafrikkalaisesta mehupurkista tehdyn rahapussin. Lähettäisittekö minulle osoitteenne sähköpostiini haaraamo (at) gmail.com, niin tuotteet löytävät perille. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

En viitsinyt askarrella arvontalipukkeita, vaan kirjoitin summassa kolme kuusinumeroista lukua paperille. Laskin arpojen määrän. Tuo kuusinumeroinen luku oli siis järjestysluku, kuinka mones arpa voittaa (osallistumisjärjestyksessä). Sain nopeutta laskemiseen pikaisella laskutoimituksella: Jaoin kuusinumeroisen luvun arpojen määrällä. Tuloksesta poimin kokonaisluvun, jolla kerroin arpojen määrän. Vähensin vastauksen alkuperäisestä kuusinumeroisesta luvusta, joilloin sain jakojäännöksen. Jakojäännös oli voittoarvan numero.


Tunnustus



Sain tunnustuksen rocKing´sKidin Elisalta jo pitkän aikaa sitten. Olin aivan otettu, vaikka vastaaminen onkin viipynyt. Kiitos Elisa! Tähän tunnustukseen kuuluu kahdeksan asian kertominen itsestään.

1. Olin aivan onneton alakoulun käsitöissä, kunnes äiti ilmoitti minut yhtenä kesänä koululaisten ompelukurssille. Siellä innostuin ompelemisesta, ja vaatteita alkoi syntyä paljon kotona sekä itselleni että sisaruksilleni.
2. Yläkouluaikana aloin tehdä tilkkutöitä, ja vaateompelu jäi.
3. Ompelu on minulle hyvä rentoutumiskeino.
4. Käytän materiaalina pääosin puhki kuluneita vaatteita ja lakanoita. Joskus ostan kirpparilta vaatteita tai petivaatteita materiaaliksi. Myös ystävät tuovat käyttökelvottomia vaatteita minulle joskus.
5. Yritän keksiä kätevää keinoa säilyttää kankaita (siis niitä rikkinäisiä housuja, reikäisiä tyynyliinoja yms.). Tällä hetkellä ne ovat muovipusseissa. Kun etsin jotakin, saan käydä lähes kaikki pussit läpi (niitä ei ole kolme tai neljä eikä yhdeksän, vaan..) ja siinäpä se siisteys taas oli. Pienelle ompelu- ja askartelusälälle olen jo hakenut yhteensä 29 karkkilaatikkoa videovuokraamoista. Jotain vastaavaa suuremmassa koossa tarttisin kankaillekin.
6. Olen toisaalta boheemi, mutta monissa asioissa perfektionisti.
7. Blogin myötä olen alkanut tehdä enemmän käsitöitä ja muita hääräämisiä muillakin tekniikoilla kuin ompelemisella.
8. Tykkään valokuvata ja käsitellä kuvia. Hääräämön kuvat ovat keskenään laadultaan aika eritasoisia. No, jospa niissä näkyisi kehitykseni kuvankäsittelyssä. Olen käyttänyt viime aikoina ilmaiseksi netistä ladattavaa GIMP-nimistä ohjelmaa ja olen tyytyväinen siihen.

Haluaisin antaa tunnustuksen

torstai 28. huhtikuuta 2011

Unto-pappa 89 v.

Pappani täyttää tänään 89 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi esittelen joitakin hänen töitään. 

Unto-pappa pääsi sodan jälkeen vuonna 1945 penkkipuuseppien koulutukseen ja työskenteli puuseppänä OY Schauman AB:n huonekalutehtaalla Jyväskylässä. Taitavana työntekijänä pappa sai vastuulleen suuren tilauksen Alvar Aallon suunnittelemaan Lakeuden ristin kirkkoon Seinäjoelle. Hän valmisti kaikki kirkon puiset kalusteet alttariristiä ja virsitauluja myöten. Muut kalusteet hän teki yksin, mutta penkkejä valmisti useampi henkilö. Pappa teki penkkejä niin kauan, kuin niitä mahduttiin säilyttämään Schaumanin tehtaalla. Sitten hän lähti asentamaan niitä Seinäjoelle muiden jatkaessa penkkien valmistusta Jyväskylässä.

Unto-pappa asensi penkkejä Lakeuden ristin kirkkoon 
Seinäjoelle vuona 1959.





Musta-valkoiset kuvat: Unto-papan albumi



Alvar Aalto (1898 - 1976): 
Lakeuden risti, Seinäjoki









- Ei siellä rakennustyömaalla ollu muita ku urkujen tekijät, kun minä olin siellä sillä kertaa. Yhtenäkin iltana, kun urkujen laittajat ol töissä seittemästä viiteen, ni minä sitten viieltä pääsin alottamaan polvistumispenkit. Yhtenä yönä minä ne polvistumispenkit yhistin. Se penkki ol semmonen U:n muotoinen. Yhentoista aikaan yöllä ku nuoria miehiä kävi siellä kirkossa, ni minä sanoin, että tuutteko pojat auttamaan, että lasketaan tämä tuonne varovasti. Niitä ol monta miestä, niin polvistumispenkit laitettiin siihen alttarin ympärille. Se penkki piti yhistää nurinpäin ja sitten tartti kääntää siihen marmorialttarin ympärille, Unto-pappa muistelee.

- Ja yksi juttu vielä, että mitenkä rahaa paloi. Kun minä tein tuota alttariristiä, niin se oli vielä ihan kokonaan hiekkapuhaltamatta, kun rekka-auto seisoi jo pihassa aamulla ja minä vasta rupesin hiekkapuhaltamaan. Rekka-auto seisoi tyhjillään koko päivän. Kuvittele sinä. Rekka-auto ootti koko päivän tyhjillään sitä, että illalla sitten saatiin nostettua vasta se risti autoon, Unto-pappa ihmettelee.


Puutuoli vuodelta 1962






Unto-pappa teki tämän tuolin eräällä metsäkämpällä Toivakan Palosen kylässä vuonna 1962. Hän vietti kaksi kesää tuolla mökillä perheensä kanssa. Hän etsi tuoliin puut metsästä. Vänkkyrä käsinoja on raitaa. Raita oli kaatunut järven päälle, ja pappa näki siinä vänkkyräoksan ja kiipesi 5 - 6 metriä raidan runkoa pitkin sahaamaan oksan irti. Oksa tipahti järveen, ja pappa etsi metsästä pitkän riu´un, jolla veti oksan järvestä rannalle. Työkaluina papalla oli pokasaha ja kirves. Naulat hän löi kirvespohjalla, vasaraa kun ei mökillä ollut.

Kesän lopussa pappa antoi tuolin lainaan salmen toisella puolella sijaitsevaan naapuriin, josta oli hakenut kesäisin maitoa ja voita. Kun naapurit muuttivat Toivakan kirkonkylään, he toivat tuolin sinne mukanaan. Pappa haki sieltä tämän tuolin ja kuljetti sen mopolla 35 km päähän Jyväskylään. 
- Pidin kovasti kiinni, ei mittään hättää ollu, Unto-pappa kertoo. 

Pappa maalasi tuolin valkoiseksi Jyväskylässä. Tuoli on ollut vanhemmillani melkein niin kauan kuin muistan.


Paljon onnea syntymäpäivänäsi Unto-pappa!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Camera obscura

Camera obscura


Tein viime viikolla töissä kahden ryhmäni kanssa camera obscuran. Olin haaveillut sellaisen rakentamisesta jo vuosia. Ystäväni Maija kertoi kokeilleensa kotona camera obscuran tekoa jokin aika sitten. Hänen esimerkkinsä rohkaisemana minäkin päätin vihdoin toteuttaa tuon kameran esiasteen.

Camera obscura on latinaa ja tarkoittaa pimeää huonetta. Huone pimennetään niin, että vain pienestä ympyrän muotoisesta aukosta pääsee valoa sisään. Aukon koko riippuu aukon ja sen vastakkaisen seinän välisestä etäisyydestä. Huoneen ulkopuolella näkyvä maisema heijastuu aukon läpi huoneen takaseinälle ylösalaisena. Camera obscura -ilmiö on tunnettu joidenkin lähteiden mukaan jo yli 2 000 vuotta, mutta alle 200 vuotta sitten saatiin kuva kiinnittymään ensimmäisen kerran, eli keksittiin valokuvaus. Neulanreikäkamera toimii samalla periaatteella, mutta sen sisään laitetaan valoherkkä paperi tai filmi, joka kehitetään pimiössä valotuksen jälkeen.


Ensimmäisen camera obscuran rakensimme isoon luokkaan pilvisenä päivänä (siitä kamerasta minulla ei ole valokuvia). Peitimme ikkunat jätesäkeillä. Riippuu jätesäkin laadusta, riittääkö kaksinkertainen säkki. Keskimmäiseen ikkunaan jätimme säkkiin pienen reiän, johon teippasimme mustaa kartonkia, johon olin leikannut pienen pyöreän aukon. Emme saaneet kuvaa näkymään reiän vastakkaisellä seinällä, joka oli noin 10 metrin päässä ikkunasta. Meinasi jo epätoivo iskeä, niin soitin kesken tunnin valokuvauksen opettajalleni Pirjolle. Hän neuvoi ottamaan ison valkoisen paperin ja pitämään sitä eri etäisyyksillä reiästä. Saimme syntymään kuvan rullapaperille 2 - 3 metrin päähän reiästä. Oli hauska nähdä tuolla paperilla metsämaisema sekä ohiajavia autoja. Ne tosin näyttivät enemmänkin silhueteilta kuin realistiselta kuvalta valon vähyyden vuoksi.


Toisen camera obscuran rakensin eri ryhmän kanssa koulun isoon tuulikaappiin. Sen lisäksi, että peitimme ikkunat jätesäkeillä, teippasimme ulkoseinän (joka oli ikkunaa) vastakkaisen seinän valkoiseksi fläppitaulupapereilla. Kuvasta tulisi laadultaan parempi, jos pinta olisi esim. valkoiseksi maalattu seinä.



Valo pääsee pimeään huoneeseen 
vain pienestä pyöreästä reiästä, 
jonka halkaisija on tässä vähän yli 1 cm.


Pilvisenä aamuna



Harmaan pilvisenä aamuna camera obscuran kuva oli hädin tuskin havaittavissa. Toki silmällä menee vähän aikaa tottua pimeään, mutta vaikka olin ollut kameran sisässä tovin, näkymä ei ollut paljon tuota yläpuolella olevaa kuvaa selkeämpi (riippuu tietty näyttöruudun väri- ja kirkkausasetuksista, miltä se näyttää tässä). 


Seuraava kuva on edellisestä kuvasta kontrastisempi versio, muokattu kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvassa on siis informaatiota, vaikka silmä ei sitä aivan hämärässä hahmota.




Aurinkoisena iltapäivänä



Aurinkoisena iltapäivänä värit näkyivät kuvassa hyvin.


Kolme alinta kuvaa olen kääntänyt oikein päin. Ne siis näkyvät ylösalaisin camera obscurassa. Ensimmäisessä kuvassa näyttää, että valo paistaa kameraan monesta kohdasta. Kamera kyllä päästää vähän valoa useasta kohdasta, mutta tämä valokuva, joka on otettu todella hämärässä, liiottelee valon pääsyä pimeään huoneeseen. Ideaali tilanne olisi, että valoa tulisi sisään vain pyöreästä reiästä. Lisäksi jostakin pääsee valoa muodostaen pilvikuvion aivan ylös.

Kiitos Maija ja Pirjo inspiraatiosta ja avusta! Ja kiitokset ryhmilleni, jotka toteuttivat nämä kamerat! :)

Yksi asia harmittaa: En tehnyt camera obscuraa aikaisemmin.


Edit: Tein kotiin camera obscuran kesäloman alussa, näet sen täältä.

Kukkahame housuista ja lakanasta



Kävin tässä hiljattain katselemassa vaatteita parissa kaupassa. Käyn aika harvoin kaupoissa, ja silloin kun käyn, kierrän niissä melkein kuin museossa. Toki joskus ostankin jotain. Vaate- ja huonekalukaupat ovat yhdenlaisia ikkunoita tämän päivän kulttuuriin. Mielestäni ne ovat aika mielenkiintoisia, kunhan niissä ei tarvitse viipyä liian kauan eikä turhan usein. Tällä reissulla näin useita hameita, jotka oli tehty kukallisista rypytetyistä kangassuikaleista. Vaikken ompelekaan vaatteita nykyään, ajattelin kuitenkin tehdä tuon tyylisen hameen. Kaupassa yhden hameen yläosa oli ohutta farkkukangasta, ja siitä sain idean tehdä puhki kuluneista farkuista hameen yläosan. Ei mikään uusia idea tokikaan.

Olin laittanut vanhat farkut niin hyvään talteen, etten löytänyt niitä, mutta löysinkin useaan kertaan korjatut puolipellavaiset kesähousut. Niissä on salataskut viime kesän Aasian-matkan jäljiltä. Ruukaan ommella pitemmille reissuille erityisesti ei-niin-turvallisina pidettyihin maihin lähtiessäni housujen sisäpuolelle takataskun kohdalle vyötärökaitaleen saumaan kiinni ison taskun, johon mahtuu passi (niitä uusia hienoja passeja ei kai saa säilyttää näin, mutta mulla on vanha passi, joka onkin sen näköinen, että se on ollut takataskussa useamman kuukauden). Etukappaleen keskivaiheille teen yleensä pienen taskun, johon mahtuu seteleitä taiteltuina. Tuon pikkutaskunkin kiinnitän vyötärökaitaleen saumaan. Taskunsuulle olen ommellut pienen nepparin, napin tai pätkän tarranauhaa.

Väriltään nuo vihreät kesähousut kävivät kirpparilta 1,5 eurolla ostamaani kukalliseen pussilakanaan. Hameen alimman kaistaleen leikkasin housujen toisesta lahkeesta.

Ompelin vielä toisen kaistaleen kukkakankaasta hameen helmaan, mutta mielestäni lyhyt versio (kuvassa) on parempi, joten ratkoin toisen kukkasuikaleen pois.

Edit: Tein alkukesällä hameeseen muutoksia, näet ne täältä.


Vielä ehdit osallistua arvontaan:


lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kukkaputki



Löysin vuosia sitten silloisen naapuritalon remonttiroskalavalta erilaisia putkia. Putket, joissa oli säätövipukkana vihreä kukka, lähtivät matkaani. Yhdessä putkessa pidän viherkasveja (edit: lisää kuvia silloisesta asunnostani näet täältä). Kasvit ovat aivan kapeassa lasipurkissa ja voivat käsittääkseni verrattain hyvin, vaikka elävät ilman multaa pelkässä vedessä ikkunattomassa kylppärissä.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kestovanulaput + ohje


Huolittelin puuvillatilkkuja kestovanulapuiksi kasvojenpuhdistukseen reilu vuosi sitten. Suosikeikseni ovat tulleet puuvillatrikoosta ja -flanellista tehdyt laput. Ne tuntuvat pehmeiltä ja ovat imukykyisiä. Puhki kuluneet flanelliyöpuvut ja trikoovaatteet soveltuvat hyvin materiaaliksi kestovanulappuihin.

Viime aikoina olen tehnyt kaksinkertaisia vanulappuja: frotee + trikoo/flanelli/lakanakangas. Tykkään erityisesti lapun froteepuolesta. Se on positiivisella tavalla karhea. Suurempia tilkkuja voi huolitella pesulapuiksi. Pesu onnistuu kätevästi pesupussissa.

Leikkasin 8 cm leveää suikaletta vanhasta froteepyyhkeestä. Sitten leikkasin suikaleesta 8 cm leveitä pätkiä, siis neliöitä, ja pyöristin neliöiden kulmat. Laitoin ympyrän trikootilkulle ja leikkasin trikoosta froteeympyrän kokoisen palan tai vähän isomman. Huolittelin nämä palat yhteen saumurilla. Tein myös pienempiä, noin 6 cm halkaisijaltaan olevia lappuja, mutta isommista pidän enemmän.

Voit tulostaa kestovanulappuohjeen pdf-tiedostona Punomon sivulta.



Edit: Täältä (klik) näet tekemiäni yksinkertaisia vanulappuja. Ne on vielä nopeampi tehdä kuin nämä. Täytyy tosin myöntää, että tykkään enemmän kaksinkertaisista.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Elokuvan historiaa bildbandilla

Elokuvan historia - Mykkäelokuva I



Kuva Lumièren veljesten elokuvasta Juna saapuu asemalle
(L´Arrivée d´un train en gare à La Ciotat)
vuodelta 1895


Löysin bildbandeja siivotessani kaappeja. En tiedä, miksi niitä kutsutaan suomeksi ja millaisella kojeella niitä katsotaan. Ne ovat kuitenkin 35-millistä filmiä ja näissä filmeissä on opetusmateriaalia still-kuvina elokuvan historiasta. Dyykkasin nämä filmit erään remontoitavan koulun roskalavalta ollessani kesätöissä Tukholmassa.


bildband

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Puna-valkoiset pääsiäismunat



Väritin kananmunia punaisella permanenttitussilla. Värivalinta oli niinkin syvällinen kuin että tämä oli ainoa ei-vesiliukoinen tussini.

Näin kauan sitten vuosia vanhan kananmunan, joka minun piti heittää roskiin. Rikkoessani munan odotin kauheaa hajua, mutta keltuainen ja valkuainen olivatkin kutistuneet ja kuivuneet kuoreen kiinni. Siitä sain idean kuivattaa kananmunia. Laitoin kolme paketillista munia kaappiin ja ne ovat kuivuneet siellä kymmenisen vuotta. Pari muuttoakin ne ovat seuranneet mukana. Nyt käytin niitä ensimmäisen kerran. Voi toki olla, että ihan näin pitkää kuivatusaikaa ei olisi tarvittu.


Kymmenen vuotta vanhoja kananmunia

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Arvonta






Tervetuloa osallistumaan Hääräämön ensimmäiseen arvontaan! Palkintoina on aloituspakkaus lehmämuistipeliin ja kaksi lompakkoa.


Aloituspakkaus lehmämuistipeliin sisältää Valion maitopurkkien lehmäkorttipareja. Voit jatkaa itse muistipelikorttipakan keräämistä. Osa näistä lehmistä on jo poistunut kauppojen hyllyiltä. Kerroin tällaisesta muistipelissä postauksessa Lehmämuistipeli maitopurkeista.



Lompakko

Kerro kommentissasi, haluatko arpaonnen suosiessa saksalaisesta, eteläafrikkalaisesta vai mongolialaisesta nestekartonkipakkauksesta tehdyn lompsan. Sain tällaisen lompakon lahjaksi viitisen vuotta sitten siskoltani, joka oli oppinut sen tekemisen sveitsiläiseltä ystävältään. Siitä lähtien olen säästänyt reissuillani mehupurkkeja yms, joita alkaa olla jo aika monta. Äitini toi purkkeja Mongoliasta. Lompakko on päällystetty kontaktimuovilla ja siinä on tarrakiinnitys.


Saksalainen (vas.), eteläafrikkalainen ja mongolialainen lompakko








Arvonnan säännöt:


  • Kommentoimalla tätä viestiä saat yhden arvan. (Jos vastaat anonyyminä, liitä mukaan nimimerkki tai sähköpostiosoite)
  • Liittymällä lukijaksi saat toisen arvan. Jos olet jo lukija, kommentoidessa saat suoraan kaksi arpaa.
  • Linkittämällä arvonnan blogiisi saat yhden arvan lisää.

Kerro viestissäsi, kuinka monella arvalla osallistut.



Katsellessani näitä nestekartonkipakkauksia huomasin kaikkien pohjassa saman firman nimen. En olisi arvannut, että kolmesta eri maanosasta tuodut pakkaukset ovat saman yrityksen tuotteita.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kylppärin pyyhe ja pussukka



Ajattelin pitäytyä valkoisen eri sävyissä kylppäriä sisustaessani. Jonkin aikaa kylppäri olikin melko valkoinen, mutta muun kämpän retrotyyli on vähitellen soluttautunut sinnekin. Valkoisen kauden alussa koristelin pari Ikean 0,50 euron käsipyyhettä. Toiseen laitoin pitsiä vanhasta lakanasta ja toisen (kuvassa) yläreunaan ompelin kirpparilta ilmaiseksi saatuja nappeja. Nyt nuo pyyhkeet ovat jo niin kuluneita, että taidan käyttää niitä materiaalina muihin ompeluksiin. Halusin vielä ikuistaa nämä tuotteet ennen nappien irti ratkomista.

Koska tuossa kylppärissä ei ole säilytystilaa kahta pientä avotasoa lukuunottamatta, ompelin eri kokoisia pussukoita kätkemään katseilta hiustenkuivaajan yms. Kangas on vanhasta lakanasta.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Huovutetut tennaritossut

Huopatossut


Koristelin tossut neulahuovuttamalla. Kengännauhat ovat mummolta saatua villalankaa. Pujotin langat paikoilleen silmäneulalla ja solmin kiinni sisäpuolelta. Kiinnitin vaaleat nahkapohjat käsin ompelemalla. Pidin tossuja parina päivänä töissä, ja pohjat tulivat aika hurjan näköisiksi, aivan tummiksi. Taidan laittaa valkoiset pohjat jatkossa vain kotitossuihin, jos niihinkään.

Ohje näihin tossuihin postauksessa Huopatossut + ohje.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Lähtökohtana Brunni -näyttely

Entinen huoltoasema Korkalonkadun ja Toripuistikon risteyksessä

Huomasin Uusi Rovaniemi -lehdessä jutun ajankohtaisesta Lähtökohtana Brunni -näyttelykokonaisuudesta. Taidemaalari Samuli Kontio on maalannut kansanedustajaehdokas Antti Brunnin muotokuvia aaltopahville intianmusteella. Kuvia on esillä kauppakeskus Revontulessa sekä Rovaniemen katukuvassa.

Pyöräillessäni eilen keskustassa huomasin Brunnin kuvan Ferdinand Salokankaan (1903 - 1981) suunnitteleman talon ikkunassa Rovakadun alkupäässä. Kävin etsimässä kuvia varta vasten tänään, mutta löysin vain yhden tuon eilisen lisäksi. Tänään löytämäni kuva on Oppipoikaa vastapäätä Korkalonkadulla entisen huoltoaseman ikkunassa. Jatkossa täytyy kulkea silmät auki, jospa huomaisin lisää näitä Kontion maalauksia.

Ferdinand Salokangas: Kansakoulun opettajien asuintalo, Rovakatu 4

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Karkkilaatikot



Hain karkkilaatikoita videovuokraamoista. Aiemmin säilytin ompelutarvikkeita pääosin muovipusseissa, mutta nyt järjestin pieniä käsityö- ja askartelutarvikkeita läpinäkyviin laatikkoihin. 

Jospa tästä lähtien löytäisin etsimäni eikä kävisi kuten tänään: ostin liimautuvaa tarranauhaa kolmannen kerran, koska en löytänyt aiemmin ostamiani. No, yksi pätkä tarranauhaa löytyi, kun laitoin tavaroita näihin laatikoihin. Ehkä se vielä kadoksissa oleva nauha löytyy, kun täytän viimeisiä laatikoita.. Ja sitten pitääkin keksiä, mitä mä sillä määrällä tarranauhaa teen. :)

torstai 7. huhtikuuta 2011

Käsinuket




Ompelin tuttavaperheen lapsille käsinuket. Piirsin tehdastekoisesta käsinukesta muodon, jonka pohjalta piirsin näiden kaavan. Silmien, suun ja nokan muotokieli juontuu löytämieni tilkkujen muodosta.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Laskettelulasipussi ja GIMP




Ostin laskettelulasit toissapäivänä. Olin laskettelemassa Ylläksellä ja keli oli niin huono, ettei ollut mitään saumaa laskea ilman laseja - ja välillä alijäähtynyt vesi jäätyi laseihin niin, ettei niistä nähnyt läpi. Eilen sentään oli jo hyvä ilma rinteessä.

Ompelin äsken pussin laskettelulaseille. Muuten ihan onnistunut työ, mutta lasien superloni ei oikein tahdo liukua trikoota vasten. Vuori olisi täytynyt tehdä vuori- tai tuulipukukankaasta.




Päälliskangas on vanhoista sammareista ja vuori trikoopaidasta. Molemmat vaatteet olin korjannut monta kertaa eikä niistä ollut enää vaatekäyttöön. Kiristysnyörinä olevaa nauhaa ostin siskoni kanssa kesällä Bangkokista, mutta se on melko samanlaista kuin paidoissa olevat ripustuslenkit, joita olen ottanut talteen, mutta en tähän hätään löytänyt. 

Jätin nauhalle ulostuloaukon molempiin sivusaumoihin ja pujoitin kummastakin reiästä nauhan, jonka ompelin ympyräksi. Tällä tavalla pussin suu kiristyy tasaisesti joka kohdasta.


Ilmainen kuvankäsittelyohjelma GIMP


 
Olen aivan onnessani, kun sain tietää ilmaisesta avoimen lähdekoodin kuvankäsittelyohjelmasta nimeltään GIMP. Siinä on paljon samoja ominaisuuksia kuin Photoshopissa. Ohjelman lataaminen oli helppoa, latasin sen GIMP Suomen sivustolta. Kiitos opelle!